Italialainen koulu suomalaisen silmin

Esikoinen aloitti syyskuussa koulutien. Italiassa lapset aloittavat koulun vuoden aiemmin kuin ikätoverinsa Suomessa. Hän aloitti yksityisessä koulussa, jossa hän oli käynyt myös esikoulua aiempana vuonna. Esikoisemme tykkää koulusta. Heidän luokallaan on hyvä henki ja kaikki lapset ottivatkin syksyllä tehtäväkseen opettaa esikoisellemme italian kieltä. Siinä kun esikoisemme nautti koulusta, minulla oli pienet pelkotilat. Uskon, että jokainen vanhempi jännittää lapsensa koulun aloitusta, mutta minua jännitti lisäksi haasteet kulttuurin ja kielimuurin kanssa. Olin ymmärtänyt, että Italiassa koulujärjestelmä on paljon vaativampi kuin Suomessa ja minulla on jonkin verran tuttavia, jotka ovat opettajia Italiassa. Heidän kertomansa mukaan italian koulujärjestelmästä ja minun muistikuvani suomen järjestelmästä ovat kuin yö ja päivä.
 

Esikoisen kouluviikko on sama joka viikko: ma- ti & to-pe koulua on 8:10-13:10, keskiviikkoisin klo 8:10-16:30. Keskiviikkona on kuitenkin ruoka- ja hengähdystauko klo 13:30-14:30, jolloin he syövät lounaan ja ulkoilevat. Ruoka ei ole ilmaista ja maksamme syödystä lounaasta 5,90€ päivältä. Esikoinen syö koululla vain kerran viikossa pitkänä päivänä. Lounas ei ole mikään pieni asia: se sisältää alkupastan, pääruuan, keitettyjä kasviksia, leipää ja juotavaa. Kotoa tuodaan ainoastaan välipala, joka syödään aamupäivän aikana pienen tauon yhteydessä, jolloin myös ulkoillaan sään salliessa. Kaikissa Italian kouluissa ei välttämättä käydä edes ulkona päivittäin. Olenkin erittäin tyytyväinen kouluumme, sillä siellä ulkoillaan sään salliessa joka päivä ainakin vähän aikaa ja vielä pitkänä päivänä erikseen ruuan jälkeen. Myös kahdesti viikossa oleva liikuntatunti pyritään järjestämään ulkona. Eihän tämä ulkoilun määrä Suomen kouluihin vedä vertoja, mutta tärkeä se pienikin hetki raikkaassa ilmassa on pienelle koululaiselle.

 
Kaikki valmiina koulun alkuun.
Eroavaisuuksia Suomen ja Italian koulujärjestelmän välillä on muutenkin paljon. Esimerkiksi Italiassa kouluissa on koulupuvut. Meidän tapauksessamme koulupuku on pitkähkö, ohut takki, joka puetaan omien vaatteiden päälle. Koulu on määritellyt, että pojilla takkien tulee olla vaaleansinisiä ja tytöillä valkoisia. En tiedä, onko koulumme koulupuku helpoimmasta päästä vai pitääkö jossain kouluissa olla Espanjan tyylillä täysin samanlaiset vaatteet housuista, sukista ja aluspaidoista alkaen. Koulureppu on iso, jossa kannetaan kaikki tarvittava: kirjat, vihkot ja kaksi penaalia, välipala, vesipullo.. reppu on painanut pahimmillaan lähes 5 kiloa. Esikoisemme ei saa pidettyä tasapainoa repun kanssa, joten minä kannan repun koulumatkan koululle ja takaisin kotiin. Monilla lapsilla onkin repuissa pyörät alla, mikä helpottaa repun kuljetusta. Myös esikoisemme olisi halunnut tämäntyyppisen repun, mutta perustelimme sen olevan meidän tapauksessa huono: kova muovinen pohja ja pyörämatka. Suurin osa lapsemme koulukavereista kuitenkin kulkee koululle autolla, joten autolta repun kuljetus luokkaan on heille helpompi maata pitkin kuin meille, joteka kuljemme ensin kaksi kilometriä polkien.

Yksi iso ero on myös siis koulumatkat: Italiassa lapset eivät saa kulkea yksin ensimmäisellä asteella koulumatkaa. Ensimmäinen aste kestää viisi vuotta ja lapset ovat sen lopettaessa 11- vuotiaita. Huoltajat, isovanhemmat tai muu ilmoitettu aikuinen vie lapset kouluun ja hakevat lapset koulusta. Koululla tulee olla perheen ulkopuolisten ihmisten kuvallisesta henkilökortista kopio kouluvuoden alussa. Koulupäivämme siis alkavat parin kilometrin pyörämatkalla, joka mukavasti herättää alkavaan päivään. Suomessa esikoinen saisi kulkea itsenäisesti kouluun, myös esikouluun, mikäli ei lisäksi kävisi päivähoidossa. Kyllä täälläkin poikkeuksia tehdään: meidän koulussamme lapset saavat kulkea koulumatkan itsenäisesti 9-vuotiaasta alkaen, mikäli vanhemmat allekirjoittavat asiakirjan jossa vapauttavat koulun kaikesta vastuusta lapsen koulumatkalla. Italiassa lapset eivät ole vakuutettuja koulumatkan aikana, vaan he ovat aina vanhempien valvovan silmän alla.
 
Puolessa vuodessa kuluu paljon vihkoja.
Italiassa koulut alkavat kuukauden Suomea myöhemmin syyskuun puolessa välissä. Noin pari kuukautta ennen koulun aloitusta sähköpostiin kilahti lista asioista, mitä kouluun tuli hankkia: penaali, tusseja kahta erilaista, puukynät, penaali, jossa liimat, sakset, kynät ja kaikki valmiina, 5 isoa vihkoa, joissa tietynlaiset neliökuviot sisällä, jokaiseen vihkoon värikoodattu suoja.. lista oli pitkä. Kysyin suomalaiselta kaverilta neuvoa, mistä tällaisia asioita edes löytää. Hän suositteli suoraan kirjakauppaan menoa ja antamaan listan työntekijälle. Hinta saattaa olla vähän kalliimpi, mutta eipä tarvitse itse metsästää kaikkea. Näin tein ja lopulta kaikki tarvittavat reppua lukuunottamatta maksoi noin 60€ luokkaa. Samassa liikkeessä käymme hakemassa usein lisää vihkoja, joita koulussa kuluu. Kuudessa kuukaudessa vihkoja on kulunut jo 10 kappaletta. Koulun alussa lapsemme sai kolme kirjaa ja pari työvihkoa kaunokirjoitukseen. Kirjat sisältävät yhdessä niin matematiikan kuin kieliopin. Isot vihkot toimivat suomalaisten työkirjojen tavoin ja niihin merkitään sekä muistiinpanot että liimataan paljon tehtävämonisteita, joita koulussa annetaan.

Ensimmäisellä luokalla esikoisen koulussa opiskellaan kerran viikossa musiikkia, kahdesti liikuntaa, kolmesti englantia, ja lisäksi historiaa, äidinkieltä, matematiikkaa ja luonnontieteitä. Musiikkiin meidän tuli viedä omat rytmisoittimet koronan vuoksi. Liikunnassa oli ensimmäisen lukukauden ajan käytössä tarrapohjalliset sukat jotka vaihdettiin tammikuussa sisäkenkiin. Englannissa lapset opiskelevat värejä, numeroita, muotoja, mutta ekana vuonna lapset eivät vielä opiskele englannin kirjoitustapoja. Äidinkielessä harjoitellaan lukemaan ja kirjoittamaan tikku- tekstaus- ja kaunokirjoituksella. Kaunokirjoitus on Italiassa edelleen kauniin koukeroista. Matematiikassa on opiskeltu muun muassa lisäämistä, vähentämistä, suurempi/ pienempi kuin - laskuja sekä paljon sanallisia tehtäviä: lapset käyttävät matematiikassa pieniä muovisia tikkuja "regoleita" apuna ja saavat kotiläksyinä "Probleman", jossa näkyy esimerkiksi 2kpl tikkareita ja 6 kpl karkkia. Heidän tulee itse keksiä tarina, mistä herkut tulevat ja kuinka ne lasketaan yhteen; he kirjoittavat ongelman, ratkaisun ja vastauksen sanallisina lauseina vihkoon ja lukevat ne luokkalaisille vuorotellen. Historiaa lapset käyvät erilaisten tarinoiden avulla läpi ja luonnontieteissä he kävivät syksyllä ulkona ihmettelemässä puiden avulla kuinka vuodenaika vaihtuu. Nyt keväällä he tutkivat, mitä kaikkea yksinkertainen kukka voi sisältää. He opiskelevat kuukaudet, kuukaudessa olevien päivien määrät, viikonpäivät ja vuorokaudenajat ulkoa. Joka viikko lapsien tulee opetella jonkinlainen runo, jonka he kertovat opettajalle muun luokan kuunnellessa. Italialaisessa koulussa lapsi oppii siis heti ensimmäisiltä luokilta ilmaisemaan itseään suullisesti. Ymmärtääkseni tämä jatkuu koko italialaisen koulujärjestelmän ja monet kokeet tehdäänkin suullisesti.

Tuntien lisäksi koululla on lyhyemmän aikaa kestäviä "labroja", joissa opiskellaan esimerkiksi shakkia, taide-ilmaisua ja taidetta. Heillä oli esimerkiksi syksyllä viisi kertaa taidemaalausta, jossa opeteltiin maalaamaan erilaisia muotoja ja tekemään tauluun hahmotelmia. Nyt alkuvuodesta 2021 heillä alkoi shakki, jossa lapset olivat itse shakkinappuloita. Tarkoituksena oli myös keväälle aloittaa taide-ilmaisu, jossa luokka olisi tehnyt näytelmän. Aika näyttää palaammeko keväällä vielä kouluun ja pääseekö nämä labrat jatkumaan.

Regoli Colorati on kovassa käytössä matikassa.
Muutamia pyhäpäiviä lukuunottamatta ensimmäinen pidempi vapaa Italiassa on joululoma. Yleensä joululoma alkaa Jouluaattona ja kestää Loppiaiseen. Tämän jälkeen seuraava loma on Pääsiäinen ja kesäloma alkaa kesäkuun puolessa välissä. Näin lapsilla on niin sanotusti kolmen kuukauden kesäloma, mutta: lomille annetaan erikseen läksyjä, joita tulee tehdä. Olikin suuri yllätys, kun joululoman alkaessa esikoinen kaivoi repustaan 13-15 monistetta välipäiville. Lisäksi opettajalta oli jouluntoivotus -viesti, jossa hän toivoi, että läksyt tehdään annettuina päivinä eikä kaikkia kerralla. Jokaiselle loman aikana olevalle arkipäivälle olikin 2-3 monistetta, luettavaa kirjasta sekä ulkoa opeteltava jouluruno. Näihin läksyihin kulutimme päivittäin 2-3 tuntia. Myös kaikille pienimmillekin lomapäiville tuli extra-monisteet läksyiksi ja kuulemma myös kesäksi on tapana antaa monisteita tai kesätyövihko, jolla huomioidaan, ettei opitut asiat unohdu.

Vaikka kaikki on pääasiassa mennyt esikoisella hyvin, on pientä kiusaamistakin tapahtunut. Karnevaalijuhlien jälkeen esikoinen oli alakuloinen ja ihmetteli, miksi eräs hänen luokkalaisensa ol ollut hänelle ilkeä ja haukkunut rumaksi kissaksi. Esikoisemme oli pukeutunut juhliin mustaksi kissaksi. Hän kertoi opettajankin kuulleen ja suuttuneen lapselle hänen puhetavasta. Aiemmin kyseinen lapsi oli sanonut esikoiselle, ettei hän mitään italiaa osaa puhua, vaan espanjaa.. Minulla nousi karvat pystyyn. Minuakin on koulukiusattu ja ajatus, että oma lapsi joutuu käymään samaa... Puhuimme mieheni kanssa, mikäli sama jatkuu esikoisemme puheessa vielä samalla viikolla, otamme yhteyttä opettajaan. Mutta meidän ei tarvinnut. Opettaja oli heti seuraavana päivänä käynyt luokan kanssa läpi kuinka sanat voivat satuttaa eikä ilkeillä sanoilla saa ystäviä. Hyvät sanat tekevät paljon ystäviä ja joskus myös hiljaisuus on hyvä, jos ei ole sanottavaa. Tämän jälkeen esikoinen kertoi, ettei häntä ole enää kiusattu tai haukuttu.

 
Etäkoulu käydään padin ja Classroom-appin avulla.
Tällä hetkellä toimiva etäopiskelu on joka arki maanantaista perjantaihin klo 9-11, jonka jälkeen lapset tekevät vielä hetken annettuja tehtäviä. Lisäksi opettaja lähettää vielä erikseen kotiläksyt iltapäivälle. Ennen etäopiskelua käymme lasten ja koiran kanssa pienellä "koulumatkalla" eli käytämme koiran aamulenkillä yhdessä. Mielestäni tämä on hyvä aloitus päiviin, jotka muuten alkaisivat näyttöä tuijottamalla. Olen yllättynyt positiivisesti siitä, kuinka esikoisemme toimii etäkolussa. KOtiläksyistä otetaan padilla kuva ja ne palautetaan appin kautta opettajalle. Opettaja lisää päivittäin lisää materiaalia appiin, joka tulee tulostaa lapsille kouluaamuihin valmiiksi. Koulumme on Katolinen koulu ja se näkyy muun muassa rukouksena, joka tehdään ensimmäisenä etäkoulun alkaessa. Lisäksi koulussa käy usein pappi kertomassa kirkollisten juhlien tapahtumista. Nämä tapaamiset ovat toteutettu ulkona jokaisen luokan käydessä erikseen kuuntelemassa pappia.

Yhteydenpito opettajaan toimii parhaiten WhatsAppin luokkachatin tai sähköpostin avulla. Syksyn alussa sovimme ja äänestimme lasten vanhemmista luokalle kaksi vastaavaa. Viestit opettajalle ja opettajalta tulevat sähköpostin lisäksi tämän ryhmän kautta. Lisäksi käytössämme on ClasseViva-ohjelma, jossa näkyy lapsien myöhästymiset, käydyt tunnit ja arvioinnit tehtävistä. Koulumme ilmoitti vuodenvaihteen jälkeen, että tästä vuodesta alkaen ekalla luokalla ei käytetä enää numerojärjestelmää lapsen arvioinnissa. Aiempina vuosina lapset ovat saaneet numeron eri aineisiin jo ensimmäisestä luokasta arvioinnilla 5-10. Nyt arviointi on "kiitettävä" (10-9), "hyvä" (8-7) ja "parannettavaa" (6-5). Numeroarvioinnit kuitenkin näkyvät koulun käyttämässä ohjelmassa olevien kokeiden kohdalla, joita lapsille tehdään usein.

Oman opettajan kanssa on kerran syksyllä ja kerran keväällä noin vartin pituinen "kolmikanta"-keskustelu, johon opettajan ja minun lisäksi osallistuu englannin opettaja tulkkina. Tämän lisäksi syksyllä erikoisaineiden opettajilla (musiikki, liikunta ja englanti) oli vielä pikaiset viiden minuutin keskustelut, jossa opettajat kertoivat miten lapsella menee. Meidän kohdalla keskustelut sujuivat nopeasti, sillä opettajat vain kehuivat esikoistamme: on hyvä liikunnassa ja osaa ottaa muut huomioon, englannissa osallistuu ja yrittää olla mukana, musiikissakin oli saanut paljon kiitosta ja että ymmärtää rytmien päälle ja osallistuu hienosti tunnille. Omaopettajan kanssa keskustelussa tuli ilmi, että esikoinen tarvitsee paljon vahvennusta italian kielen lausuntaan: erilaiset äänteet sekoittuvat keskenään. Esikoisella on suomen kielen ääntämisessäkin haasteita R- ja S-kirjaimien kanssa, joten ei ihme, jos italian kielikään ei suju. Opettajat suosittelivat mahdollisimman paljon italian kielisten ohjelmien katsomista (koska korona-aikana ei voi suositella leikkejä toisten lasten kanssa), kerroimmekin Netflixin olevan italian kielellä lapsille. Ainoa suomalainen lastenohjelma on Pikku kakkonen, jota lapsemme katsoo suomeksi.

Kaikkineen italialainen koulu on vaativa, mutta opettava. Kaipaan kouluihin suomalaista ulkoilua vielä enemmän ja vapautta, jota lapset saavat kun ei tarvitse olla koko ajan pänttäämässä. Se ettei lapset saa yhtään rauhoittua, sillä viikonloppuisinkin on päntättävä vähintään runoa ja lomalla läksyjä, on harmi. Kieltämättä meillä usein runo unohtuu ja sitten sitä kiireellä opetellaan sunnuntai-iltana tai jopa maanantai-aamuna. Olen lukenut paljon keskustelua italian koulujärjestelmä vastaan suomen ja tullut päätökseen, että kummassakin on puolensa. Suomalaisen korvaan tämä järjestelmä voi kuulostaa todella tiukalta, mutta taas italialaisen korvaan suomen järjestelmä on todella löysä. Kom si´kom sa´ olen tyytyväinen, että olemme päässeet kokemaan italian koulujärjestelmän alkutaipaleen. Vielä emme tiedä, missä olemme vuoden päästä, joten on ollut hienoa nähdä tämän maan tapa. Mitenköhän koulujärjestelmät eroaa Etelä- Keski- ja Pohjois-Euroopan kesken?


*** *** *** ***
Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti vain tykkäämään ja seuraamaan! Sieltä löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia ja ruoka-aiheisia juttuja!

Kommentit

Katsotuimmat