Kohti uutta ja tuntematonta

Kirjoitettu: 12.toukokuuta 2019

Matka kohti uutta kotimaata sai alkaa. Vanhan kodin ovi oli suljettu viimeistä kertaa ja uusi elämä koittaisi toisella puolella Eurooppaa. 

Lähdimme kotoamme kohti Helsinkiä, jossa yöpyisimme viimeisen yön ennen aamun lentoa mieheni sukulaisten luona. Muistin vielä iltatoimien aikana unohtuneen apteekkireissun, jonka mieheni lähti hoitamaan. Katsoimme laukut kuntoon ja pääsimme nukkumaan puolilta öin. Herätys olisi 2:30, sillä lentokentälle vievä bussi lähtisi kolmen jälkeen. 

Herätys oli kamala ja edelleen kovassa univelassa nousimme ylös kohti bussia. Lentokentällä selvitimme omat ja koiramme Nannan lennot.. käytin Nannaa vielä vähän lenkillä ennen viemistä Lufthansan tiskille, josta turvatarkastaja haki Nannan eteenpäin vietäväksi. Seuraavan kerran näkisimme koiramme Italiassa. Väsytti niin maan... paljon, mutta toisaalta oli jo huojentunut olo: olimme matkalla.

Lennot meidän perheellä sujui hyvin. Esikoinen oli lentänyt jo aiemminkin, itseä jännitti nuoremman puolesta. Kuopus otti rennosti nukkuessa sylissäni kummatkin lennot. Ainoa mikä aiheutti haasteita vauvan kanssa oli ruoka: en ollut  varautunut siihen, ettei mm. Frankfurtissa ollut minkäänlaista kioskia tai vastaavaa, mistä olisi voinut ostaa vauvalle ruokaa! Kovan etsimisen jälkeen löysin luomusmootiebaarin, josta ostin Innocentin smootien lähes vuoden ikäiselle lapselleni. Kuopus söikin lähes koko 3dl smootien onneissaan, mutta äitiä vähän harmitti vauvan ruokien puute lentokentillä. Ensi kerralla osaan varautua jo paremmin!

Bolognaan päästyämme meidän piti etsiä koiramme kentältä! Se olikin oma hetken seikkailu! Kun olimme hakeneet laukun hihnalta, aloimme etsiä koiraamme. Kävelimme kenttää puolelta toiselle etsien jonkinlaista infoa: vartija opasti meitä takaisinpäin sinne, mistä laukut oli nostettu. Löysimme Nannan ”ison rahdin” luota: hänet oli vain lykätty koko kansan nähtäville ja siellä perheitä jo ihastelikin häkissä olevaa matkustajaa! Nanna oli ihmeissään ja kun hän huomasi meidät, alkoi järkyttävä itku ja haukunta, joka kesti siihen asti, että saimme hänet pois häkistä lentokentän ulkopuolella. 

Kentältä pääsimme suoraan bussilla juna-asemalle, josta kiireellä ostimme liput seuraavaan, viiden minuutin päästä lähtevään pikajunaan. Juoksimme raiteelle 3 ja ihmettelimme, kun juna vaikutti enemmän paikkurilta. Selvisi, että olimme väärällä raide 3:lla! Kyllähän nyt kaikki tietää, että juna-asemilla voi olla useampi 1-5 raiteet! Menimme ohjeistusten saattamana jonottamaan  Trenitalian infoon, jossa oli meitä ennen jonossa 37 ihmistä... jono veti hitaasti ja lopulta kun tuli vuoromme, totesi työntekijä, että juoksujalkaa vain kolmannelle raiteelle (sille oikealle!), sieltä lähtee nyt sopiva juna! Juoksimme ja yllättäen myöhästyimme uudelleen! Samainen työntekijä katsoi uudelleen, että 45 minuutin päästä lähtee taas uusi sopiva juna ja että hyppäisimme siihen samoilla vanhoilla lipuilla! Epäilimme tätä käytäntöä, että voisiko pitää oikeasti paikkansa! Menimme odottamaan junaa, hyppäsimme junan kyytiin ja ennen Forlia puhuimme konduktöörin kanssa, jolle liput kelpasi erittäin hyvin selvityksemme jälkeen! Uskomatonta! 

Lopulta pääsimme siis uuteen kotikaupunkimme, tässä vaiheessa olimme tehneet reissua vain 16 tuntia eikä meillä ollut tietoakaan vielä yöpaikasta! Katsoin Booking.comin kautta meille koiraystävällisen hotellin ”läheltä”. Kun tarkemmin aloin katsomaan jo tehtyä varausta, se näyttikin yhtäkkiä yli neljää kilometriä hotellille!  Lähdimme taapertamaan väsyneinä kohti hotellia, joka kuitenkin oudosti tuli jo kilometrin päästä vastaan. Ovet oli lukossa eikä mitään tietoa työntekijöistä: lappu vain ovessa, että soita tähän. Olimme ihmeissäni ja aloin soittamaan numeroon, selvisi, että avaimet olisi pitänyt hakea kolmen kilometrin päästä lentokentältä. Kerroin matkastamme ja toivoin ilmaista peruutusta (peruutusmaksu 100€), emme olisi kyenneet saati jaksaneet enää tehdä tuollaista mutkaa tässä vaiheessa päivää koiran, lasten ja matkatavaroiden kanssa. Saimme peruutettua fiksun varaukseni ilmaiseksi ja kävelin naapurimotelliin kysymään huonetta! 

Iloinen työntekijä ottikin meidät innolla vastaan ja varmasti nappasi hyvät extrahinnat meille: 1yö maksaisi samanverran 4-tähden hotellissa! Mutta nyt oli yöpaikka meidän perheelle! Pääsimme lepuuttamaan itseämme ja nukkumaan univelkoja vähemmälle, unta ei kauaa tarvinnut odotella sinä iltana!