Lähtöhuumaa ja pakkaamista

Kirjoitettu: 10.toukokuuta 2019

Lopulta meillä tuli todella kiire kaiken suhteen! Asiat oli saatu varmistettua vasta vajaa kaksi viikkoa ennen suunniteltua lähtöä!

Aloin järjestämään lähtöömme liittyviä asioita yhdessä mieheni kanssa: lasten neuvolat, Kuopuksen erikoislääkäri Uudessa Lastensairaalassa, lentojen varaukset, koiran lennon varaus, muuttofirman varmistaminen... asioita oli enemmän kuin pää pystyi kestämään! Välillä tuntui, kun yhden asian sai selvitettyä, nousi kolme uutta asiaa samalla kertaa listalle, joka oli pitkä jo entuudestaan!

Kuopuksen 1-vuotisneuvola ja rokotukset saatiin heti neidin täytettyä 11 kuukautta. Esikoisen ei tarvinnut käydä erikseen missään, sillä 5-vuotisneuvolassa ei annettaisi rokotuksia. Saimme myös heti Vapun jälkeen peruutusajan Kuopuksen erikoislääkärille, mikä onni! Itseäni huolestutti hänen luustosairauteen liittyvä niskan mahdollinen yliliikkuvuus, josta ei 2.5.2019 otetuissa röntgenkuvissa ollut merkkejä! Kuopuksemme syntyi lyhytkasvuisena. Hänellä on Col2A1-geenissä muutos ja diagnoosina Spondyloepifyseaalinen dysplasia, lyhyemmin SEDc. Arjessamme luustosairaus näkyy esimerkiksi motorisen kehityksen hitautena verrattuna samanikäisiin lapsiin. Lisäksi monet luulevat Kuopusta ikäistään nuoremmaksi pienen koon vuoksi.

Olimme kilpailuttaneet muutamia muuttoyrityksiä, joista selkeästi parhaimman tarjouksen teki perheyritys Viking Couriers e.U. Yhtiön kanssa oli helppo käydä keskusteluja sähköpostitse, sillä vastaus tuli aina nopeasti. He olivat todella joustavia ja ymmärtäväisiä tilanteemme suhteen: olimme pakkaamassa tavarat, mutta asuntoa meillä ei vieläkään ollut tiedossa! He ehdottivat, että vaikka tavarat pakattaisiin maanantaina, muuttokuorma voisi lähteä vasta keskiviikkona, jolloin meillä olisi enemmän aikaa järjestellä asunto Italiassa. Itse pohdin jo mahdollisuutta, että joudumme siirtämään tavarat varastoon Italian puolella ja tällä saimme hyvin lisäaikaa kaiken stressin keskelle.

Mukaan otimme vain käyttötavarat, lasten lelut ja muutamia pieniä huonekaluja. Yhtiön kuski auttoi kanssamme muuttokuorman siirrossa asunnostamme ja pakkasi auton osaavin käsin. Kolme tuntia pakkasimme tavaroita, kunnes asuntoon jäi vain ne, mitä vietäisiin kierrätykseen tai roskiin. Huonekalut olimme myyneet tai antaneet kuluneen kahden viikon aikana onnistuneesti pois. 

Lopputavaroiden lajittelua roskikseen ja kierrätykseen vietäväksi riitti paljon! Olimme aivan pulassa kaiken sen tavaran kanssa! Ystäväni, äitini ja anoppini tuli käymään vielä tähän hätään ja auttamaan tavaran siirrossa mm. kierrätykseen. Lisäksi rakas ystäväni lupautui tekemään loppusiivouksen asuntoon, jottei meidän tarvitsisi yötä myöten siivota ennen lähtöä. Lentomme kun oli lähdössä seuraavana aamuna klo 6.. Näin jälkikäteen uskon, ettei me oltaisi ehditty edes loppusiivousta tekemään. 

Tuntui kerrassaan kamalalta jättää koti täyden kaaoksen valtaan ja sulkea ovi viimeistä kertaa. Silloin vasta ymmärsin, että elämässä on päättymässä yksi suuri kappale ja alkamassa uusi. Kaikki ne muistot muutosta asuntoon; esikoisemme oli tuolloin pari vuotias taapero, joka harjoitteli nukkumaan omassa huoneessa siinä asunnossa, toisen lapsemme ristiäiset, lasten kavereiden saaminen... itkuhan siinä tuli! Lisäksi nämä ihanat ystävät, jotka haluavat auttaa tällaisella hetkellä.. minulla ei löydy tarpeeksi suuria kiitossanoja hänelle! 

Myöhemmin ystäväni laittoi kuvia täysin puunatusta ja siististä asunnosta, itkuhan siinäkin pääsi! Muistot tulvivat mieleeni rytinällä: muistoja kaupunkimme yöelämästä, ihanasta puistosta, ystävistä, lapsista, kodistamme ja niistä hetkistä, joita ystävien ja perheemme kanssa koimme; elämästä tuossa ihanan pienessä, täydellisessä kaupungissa!