Mitä huomioida koiran kanssa matkatessa?

Kirjoitettu: 21.huhtikuuta 2019, muokattu 10.toukokuuta 2019

Tässä on koiramme Nanna, 9-vuotias Coton de tuléar, joka muutti luoksemme 2-vuotiaana. 

Olemme ottamassa Cottonimme mukaan uuteen kotiimme. Mitä kaikkea tässä kohtaa pitikään huomioida! Koirallamme on siru, passi ja rokotukset voimassa, mutta mitä muuta?

Facebookin ryhmässä sainkin kattavan tiedon siitä, mitä kaikkea koiran kanssa matkustavan tulisi huomioida Italiaan muuttaessa tai lomalle lähtiessä. Perusjuttujen lisäksi koiramme tarvitsi Parvorokotuksen sekä kirppu-, punkki- ja sydänmatolääkkeet. Suomeen palatessa ja siellä vieraillessa Nannalle tulisi hakea eläinlääkäriltä Ekinokokki-lääkitys 1-5 päivää ennen aiottua matkaa.

Kävimme kolme viikkoa ennen lähtöä ottamassa ensimmäisen Parvorokotuksen koirallemme. Kuntamme Evidensia oli todella ystävällisiä ja ymmärtäväisiä kiireemme suhteen, että saimme 10 minuutin pika-ajan ensimmäiselle rokotukselle. Samalla meille tilattiin tarvittavat loislääkkeet. Toisen rokotuksen saimme viisi päivää ennen lähtöä. 

Pohdimme pitkään saisimmeko Nannan matkustamoon vai laittaisimmeko sen ruumaan. Aluksi tuntui kamalalta ajatus laittaa toinen yksin ruuman puolelle, joten kävimme testaamassa pehmeitä kantokoppia matkustamoon. Tajusimme samantien, ettei Nanna ollut tarpeeksi pieni kyseisiin laukkuihin ja luettuani paljon muiden blogeista koiran kanssa lentämisestä, ei ruuma enää kuulostanut niin kamalalta vaihtoehdolta.

Nannalle tuli siis ostaa IATA:n (International Air Transport Associaton) hyväksymä, oikean kokoinen kuljetuskoppa. Netti olikin pullollaan kaiken maailman koppaa, mutta tällä kertaa oli tärkeää löytää juuri lentokuljetukseen hyväksytty malli. Kävimme testaamassa kuntamme eläinkaupoissa erilaisia versioita, joista osa oli hyväksyttyjen listalla. Olin lueskellut lentoyhtiöiden ja lentokenttien saattavan olla todella tiukkoja siitä, että koiralla on tarpeeksi tilaa liikkua. Meidän koiralle olisi varmasti riittänyt pienempikin kuljetuskoppa, mutta siinä oli mielestäni heppoinen sulkusysteemi verrattuna isompaan malliin. Lisäksi lentoyhtiömme mainitsi erikseen, että lukituksen ei pidä olla muovinen.

Päädyimme siis pienehkön koiramme kanssa L-kokoiseen koppaan, jotta minimoimme riskin koiran jäämisestä toiseen maahan. Huom! Koiraa viedessä lentokentälle, tulee kopassa olevat juoma- (ja ruoka-) astiat olla TYHJIÄ. Koiran valjaat ja talutushihnat kuljetin omissa käsimatkatavaroissa, ei koiran kanssa häkissä tukehtumisvaaran vuoksi. 

Koiramme ei ole ikinä, koskaan, milloinkaan joutunut tämän tyyppisiin koppeihin, joten jouduimme opettamaan hänet siellä oloon. Laitoimme kopin sisälle viltin olohuoneen sohvalta, jotta hänellä olisi turvallisempi olo häkissä. Alussa Nanna sai oleskella kopassa ovien ollessa auki muutamia minuutteja ja siitä aikaa nostettiin ja lopulta myös kopan ovi suljettiin harjoittelun aikana. 

Tarkistin netistä myös lentokenttien infot koskien eläimiä. Meillä meinasi matka tyssätä jo siihen, että olimme ottamassa jatkoyhteyden Münchenin kautta. Siellä kun ei rahdissa lennätettyjä eläimiä jatkosiirretä, kuulemma. Eli vaihtomme siirtyi Frankfurtiin, josta olinkin lukenut paljon hyvää! Tämän lisäksi tarkastin lentoyhtiömme Lufthansan sivuilla lemmikkien kuljetuksesta, luin mitä pitää huomioida lennoilla, häkeissä, maahan tullessa. Lisäksi kävin lukemasssa Helsinki-Vantaan, Frankfurtin ja Bolognan lentokenttien sivuilta kaiken tiedon koirien kuljetuksesta ruumassa ja lentokenttien omista käytännöistä. 

Nannalle aloin varaamaan heti paikkaa samoille lennoille, jotka olimme perheellemme varanneet. Suomen Lufthansa-”asiakaspalvelu” numero ei vastannut useista yrityksistä huolimatta, joten lähdin nettisivujen ohjeistamana käymään Helsinki-Vantaan lentokentällä turhan reissun: sieltä kun kyseisen lentoyhtiön tiski oli suljettu jo kolmisen vuotta sitten. Ystävällinen työntekijä pystyi katsomaan, että tilaa olisi lennoilla, mutta paikkaa hän ei voinut varata. Takaisin kotiin ja seuraavana päivänä lisää soittoyrityksiä, turhaan. Olin saanut lentokentältä myös Lufthansan kansainvälisen numeron, johon soitin. Ensimmäisellä yrityksellä työntekijä pyysi minua odottamaan varauksen ajan. Puolen tunnin odottelun jälkeen puhelu katkesi.. uutta soittoa  perään ja asia järjestyi osaavan työntekijän kanssa viidessä minuutissa! Kiitoksena aiemmasta ”jonottelusta”, kasvoi puhelinlasku 18€....

Miten lopulta kävi hirveän tiedon metsästyksen, tarkan suunnittelun  ja kalliiden puheluiden jälkeen? Saavuimme lentokentälle kaksi tuntia ennen lentoa, kuten oli  ohjeistettu. Hassua kyllä käytännössä ketään ei kiinnostanut esimerkiksi koiramme rokotukset! Itse kysyin virkaililjalta lentokentällä, että pitäisikö tuo Rabies-rokote merkata tuohon lappuun, virkailija vain totesi että laitetaan nyt sitten ruksi. Kukaan ei tarkastanut koiramme passia kertaakaan. Olihan koppaan kiinnitetyissä lapuissa myös sirun numero, joten emme tiedä onko se tarkistettu.

Saimme käyttää Nannaa vielä ulkona, kävimme maksamassa hänen lentomaksut ja tunti ennen lennon lähtöä veimme hänet takaisin Lufthansan tiskille, josta turvamies hänet haki mukaansa.  Seuraavan kerran näkisimme hänet vasta Bolognassa!

Bolognassa huomasimme, että kertaalleen koiramme häkki oli avattu nippusiteistä: sinne oli laitettu lisää nestettä imevää pehmustetta vilttimme alle. Ehkäpä samalla koiran siru on tarkistettu? Who knows!