Kierrätystä Italian tapaan
Olimme jo Suomessa kierrätyksestä kiinnostunut perhe: kerrostalossamme oli paperi-, pahvi-, lasi-, metalli-, bio-ja sekajäteastiat, pullot, patterit, pienelektroniikan palautimme lähikauppoihin. Muovinkeräyspisteen saapuessa lähikaupan pihalle alkuvuodesta 2016, aloimme viemään saman tien myös muovit eriteltynä sinne. Samalla sekajätteen määrä väheni suuresti: meidän silloisen kolmen hengen taloudelle riitti ne pienet kaupan hedelmäpussit, joka vietiin kerran viikossa enää roskiin. Yritimme myös pitkään saada taloyhtiöömme muovinkeräysastiaa, mitä ei muuttopäivään mennessä ollut tullut yli puolen vuoden yrittämisen jälkeen.
Italiaan muuttaessa ja asunnon saadessamme vuokraisännän tytär pohti kovasti, minne vauvamme vaipat laitetaan. Itseäni pohditutti enemmän bio- ja sekajäteastioiden puuttuminen pihalta. Keräilin ensimmäiset päivät biojätteet lautaselle, sekajätteen ainoaan roskikseen keittiössä. Pihalla jökötti toukokuussa muuttaessamme kaksi keltaista ja kaksi sinistä roska-astiaa: keltainen muoville ja metallille, sininen pahville ja paperille. Kesäkuussa näiden lisäksi tuli beige, johon puutarhajätteet tyhjennettäisiin.
Asiat selvisikin, kun lähdimme tekemään jätesopimusta viidentenä päivänä avaimen saamisesta: saimme henkilökohtaiset bio- ja sekajäteastiat. Lasi on ainoa, joka tulee viedä kaduilla oleviin suuriin vihreisiin säiliöihin. Jäteastioiden tyhjennyksestä maksamme vasta 15. tyhjennyskerran jälkeen, jokainen maksaa niin sanotusti käytön mukaan. Saimme myös sekajäteastian vauvan vaipoille. Kyseinen jäteastia on merkitty "perhe"tarralla ja sen tyhjentäminen on ilmaista siihen asti, kunnes hän täyttää 2,5 vuotta. Tämän jälkeen astia palautetaan ja mahdolliset vaipat menevät sekajätteeseen. Pattereiden palautuspisteet löytyvät lähes jokaisen kaupan tuulikaapista.
Roska-astiat tyhjennetään tiettynä viikon päivänä, useamman kerran viikossa. Sain kalenterin, jossa näkyy tyhjennyspäivät. Tyhjennyspäivän aattona astiat viedään portin vierelle odottamaan tyhjennystä. Usein roska-auton kuuleekin tulevan iltaisin kymmenen aikaan. Roska-astioissa on viivakoodit, jotka roskakuskit lukevat: näin tiedetään, ketä laskutetaan ja kuinka paljon.Viivakoodin lisäksi jokainen asukas on nimennyt astian, jotta jäteastioiden hakeminen kadulta on helpompaa tyhjennyksen jälkeisenä päivänä. Hyvänä iltana kadulla saattaa olla useampi kymmenen roska-astiaa jonossa ja olisi haastavaa löytää oma astia ilman nimeä kyljessä.
Saimme jätelaitokselta sekajätteeseen läpikuultavia pusseja, bioon myös omat. Mikäli emme käytä kyseisiä pusseja, tulee niiden olla kuitenkin läpikuultavia, jotta roskapussin sisällön näkee. Vuokraisännän tytär tuo meille samalla usein lisää pusseja, kun itse hakee, eli vielä pussit ei ole loppuneet. Olemme tyhjentäneet sekajätteemme hurjat kaksi kertaa tämän kolmen kuukauden aikana, joten en usko, että tuo 15 tyhjennystä vuodessa kohdallamme täyttyy.
Lisäksi kaupasta ”saa” biopusseja hedelmäosastolla. Täällä kun niitä pieniä muovipusseja ei ole, missään. Niitä, jotka olisi täydellisiä esimerkiksi vessan roskikseen. Niitä, joita Suomessakin alettiin vihaamaan muutama vuosi sitten. Kaupasta riippuen biopussi on ilmainen tai maksaa 1-2cnt. Supersaitana ja hölmöjen periaatteiden ihmisenä joissain asioissa, aloin inhoamaan näiden pussien ”ostoa”. Käytin vanhaa pussia monta kertaa laittamalla hintatarran vanhan päälle. Mutta eihän nuo pussit kestä paria kertaa enempää menemättä rikki! Lopulta aloin virkkaamaan omat hedelmäpussit. Säästöä siitä ei kuitenkaan syntynyt, sillä lankakerän hinnalla olisin saanut 250-500 biobussia. Keittiön joka nurkka tuntui olevan niitä ennestäänkin täynnä, joten paljon ei langan hinta kirpaissut. Mielekästä tekemistä siitä sai samalla!
Suomen tyyppisiä itsepalvelukirpputoreja en ole kaupungistamme löytänyt. Suomessa tykkäsin käydä usein kiertämässä kirppiksillä, mikäli tarvitsin jotain itselle tai lapsille. Kotimme lähellä on kuitenkin muutamia yrityksiä, jotka myyvät käytettyjä lastentarvikkeita tai käytettyjä vaatteita niin aikuisille kuin lapsille. Vielä en ole saanut aikaiseksi käydä niissä piipahtamassa, mutta kun tarvetta alkaa esiintymään, varmasti suuntaan sieltä katsomaan ensiksi. Myös heinäkuussa keskusaukiollamme oli joka maanantai-ilta lapsille suunnattu oma kirpputoritapahtuma, jossa lapset itse myivät omia vanhoja leluja, vaatteita ja muita tavaroita. Kävimme joka kerta pyörähtämässä ja aina tarttui mukaan jotain pientä barbeista pieniin soittimiin. Viimeisellä kerralla löysin jopa nuorimmalle polkupyöräni etutankoon kiinnitettävän istuimen edullisesti.
Mielestäni ainakin paikallinen kierrätys täällä meidän maakunnassa toimii yllättävän hyvin. Kaupungissamme on toripäivät maanantaisin ja perjantain. Torin päättyessä jättävät myyjät ylimääräiset pahvit ja muovit kasoina tienvarrelle, josta roska-autot hakevat kasat pois jo torin loppuvaiheilla. Mutta kyllä kaduilla on myös roskaisia alueita.. Hyvänä esimerkkinä toimii bussiaseman viereinen pyörätie, jonka reunustoja koristaa ruttuiset muovi- ja rikkoutuneet lasipullot. Olen kuullut, että jotkin kaupat täälläkin lunastavat pulloja, mutta pullojen kierrätys on vielä kaukana Suomen mallista. Toivotaan, että jonain päivänä panttipullot rantautuvat myös tänne.
Asiat selvisikin, kun lähdimme tekemään jätesopimusta viidentenä päivänä avaimen saamisesta: saimme henkilökohtaiset bio- ja sekajäteastiat. Lasi on ainoa, joka tulee viedä kaduilla oleviin suuriin vihreisiin säiliöihin. Jäteastioiden tyhjennyksestä maksamme vasta 15. tyhjennyskerran jälkeen, jokainen maksaa niin sanotusti käytön mukaan. Saimme myös sekajäteastian vauvan vaipoille. Kyseinen jäteastia on merkitty "perhe"tarralla ja sen tyhjentäminen on ilmaista siihen asti, kunnes hän täyttää 2,5 vuotta. Tämän jälkeen astia palautetaan ja mahdolliset vaipat menevät sekajätteeseen. Pattereiden palautuspisteet löytyvät lähes jokaisen kaupan tuulikaapista.
Roska-astiat tyhjennetään tiettynä viikon päivänä, useamman kerran viikossa. Sain kalenterin, jossa näkyy tyhjennyspäivät. Tyhjennyspäivän aattona astiat viedään portin vierelle odottamaan tyhjennystä. Usein roska-auton kuuleekin tulevan iltaisin kymmenen aikaan. Roska-astioissa on viivakoodit, jotka roskakuskit lukevat: näin tiedetään, ketä laskutetaan ja kuinka paljon.Viivakoodin lisäksi jokainen asukas on nimennyt astian, jotta jäteastioiden hakeminen kadulta on helpompaa tyhjennyksen jälkeisenä päivänä. Hyvänä iltana kadulla saattaa olla useampi kymmenen roska-astiaa jonossa ja olisi haastavaa löytää oma astia ilman nimeä kyljessä.Saimme jätelaitokselta sekajätteeseen läpikuultavia pusseja, bioon myös omat. Mikäli emme käytä kyseisiä pusseja, tulee niiden olla kuitenkin läpikuultavia, jotta roskapussin sisällön näkee. Vuokraisännän tytär tuo meille samalla usein lisää pusseja, kun itse hakee, eli vielä pussit ei ole loppuneet. Olemme tyhjentäneet sekajätteemme hurjat kaksi kertaa tämän kolmen kuukauden aikana, joten en usko, että tuo 15 tyhjennystä vuodessa kohdallamme täyttyy.
Lisäksi kaupasta ”saa” biopusseja hedelmäosastolla. Täällä kun niitä pieniä muovipusseja ei ole, missään. Niitä, jotka olisi täydellisiä esimerkiksi vessan roskikseen. Niitä, joita Suomessakin alettiin vihaamaan muutama vuosi sitten. Kaupasta riippuen biopussi on ilmainen tai maksaa 1-2cnt. Supersaitana ja hölmöjen periaatteiden ihmisenä joissain asioissa, aloin inhoamaan näiden pussien ”ostoa”. Käytin vanhaa pussia monta kertaa laittamalla hintatarran vanhan päälle. Mutta eihän nuo pussit kestä paria kertaa enempää menemättä rikki! Lopulta aloin virkkaamaan omat hedelmäpussit. Säästöä siitä ei kuitenkaan syntynyt, sillä lankakerän hinnalla olisin saanut 250-500 biobussia. Keittiön joka nurkka tuntui olevan niitä ennestäänkin täynnä, joten paljon ei langan hinta kirpaissut. Mielekästä tekemistä siitä sai samalla!
Suomen tyyppisiä itsepalvelukirpputoreja en ole kaupungistamme löytänyt. Suomessa tykkäsin käydä usein kiertämässä kirppiksillä, mikäli tarvitsin jotain itselle tai lapsille. Kotimme lähellä on kuitenkin muutamia yrityksiä, jotka myyvät käytettyjä lastentarvikkeita tai käytettyjä vaatteita niin aikuisille kuin lapsille. Vielä en ole saanut aikaiseksi käydä niissä piipahtamassa, mutta kun tarvetta alkaa esiintymään, varmasti suuntaan sieltä katsomaan ensiksi. Myös heinäkuussa keskusaukiollamme oli joka maanantai-ilta lapsille suunnattu oma kirpputoritapahtuma, jossa lapset itse myivät omia vanhoja leluja, vaatteita ja muita tavaroita. Kävimme joka kerta pyörähtämässä ja aina tarttui mukaan jotain pientä barbeista pieniin soittimiin. Viimeisellä kerralla löysin jopa nuorimmalle polkupyöräni etutankoon kiinnitettävän istuimen edullisesti.
Mielestäni ainakin paikallinen kierrätys täällä meidän maakunnassa toimii yllättävän hyvin. Kaupungissamme on toripäivät maanantaisin ja perjantain. Torin päättyessä jättävät myyjät ylimääräiset pahvit ja muovit kasoina tienvarrelle, josta roska-autot hakevat kasat pois jo torin loppuvaiheilla. Mutta kyllä kaduilla on myös roskaisia alueita.. Hyvänä esimerkkinä toimii bussiaseman viereinen pyörätie, jonka reunustoja koristaa ruttuiset muovi- ja rikkoutuneet lasipullot. Olen kuullut, että jotkin kaupat täälläkin lunastavat pulloja, mutta pullojen kierrätys on vielä kaukana Suomen mallista. Toivotaan, että jonain päivänä panttipullot rantautuvat myös tänne.
Kommentit
Lähetä kommentti