Postipaketin tuomaa

Kahvin kanssa koettujen kauhun hetkien jälkeen meitä muistettiin ihanalla yllätyksellä: postimies Pate soitti ovikelloamme ja toi Suomesta meille paketin. 

Olimme kyllä jo osanneet odottaa paketin saapumista, sillä olimme saaneet vihiä appiukolta: hän oli esitellyt videopuheluiden aikana Suomen herkkuja: sinistä suklaata uutuusmaulla ja Moccamasteriin sopivaa kahvijauhatusta. Välillä nauroimme Suomesta päin pakettien ja kirjeiden tulevan tänne paljon nopeammin kuin kotimaan sisällä: viralliset kirjeet saattoivat tippua postilaatikkoomme parissa päivässä, tuttavien alkuviikosta lähettämät kirjeet saapuivat jo useimmiten loppuviikosta perille. Suomessa saattoi kestää pahimmillaan jopa viikon kirjeen saapuminen Uudeltamaalta Helsinkiin..

Paketista löytyi ihania Suomen herkkuja: Halvatun hyviä lakritseja, Juhlamokkaa ja parasta kahvia mitä Suomesta voi saada (Lidlin Melitta Montana) sekä sinistä suklaata ja tytöille jotain pientä kivaa. Kahvi ja lakut olivat kestäneet matkan hyvin, mutta suklaa.. sanottakoon, että saa aikamoiset naurut aikaan, kun alkaa paketista nostamaan suklaalevyä, jonka sisältö on löysää kuin kiisseli! Se tunne on jotain erittäin vaikeasti kuvailtavaa. Saimme kuin ihmeen kaupalla tämän nesteytyneen suklaan asetettua jääkaappiin odottamaan kovettumista, sillä makuhermot halusi päästä maistamaan tätä uutuutta! Loppu hyvin, kaikki hyvin: suklaan kylmettyä sitä kykeni jopa syömään. Sen maku ei ollut mennyt (tietääkseni) miksikään, vaikka veikkaukseni on, että matkan aikana herkut ovat päässeet jäätymään ja sulamaan useamman kerran. Suklaassa oli havaittavissa edelleen alkuperäiset muodotkin pakettia avatessa. Ja maku oli.. Nami!

Seuraavalla viikolla paketin saapumisesta anoppini tuli miehensä kanssa kyläilemään meille ja tutustumaan kotikaupunkiimme. Olimme pyytäneet heitä tuomaan meille neljä asiaa:

• Lumenen meikkivoidetta, joka täällä sopi iholleni paljon paremmin kuin tuplasti hintavampi Cliniquen tuotteet
• pimeässä hohtavia tutteja, joita täällä ei löydetty
• tiskiharjoja, jotka Suomessa vaikuttivat olevan paljon kestävämpiä (vesi täällä on kovaa verrattuna Suomen veteen, näin kuulin myöhemmin)
• pesupallon pyykkikoneeseen, jota myöskään emme täällä löytäneet kaupoista (saa syyttää puusilmäksi!)

Pyyntöihimme vastattiin ja lisäksi saimme yllätyksenä lakua, Amerikan pastilleja ja Marianneja! Jee! Suut makiaksi, voisi joku huudahtaa! Lisäksi sain suomalaisia aikakauslehtiä ja pokkareita, joita olinkin alkanut kaipaamaan. Olin lueskellut muutamaa samaa lehteä uudelleen ja uudelleen saadakseni lukea jotain Suomen kielistä lehteä lööppien lisäksi.

Oli kyllä ihana yllätys saada näitä herkkuja, mutta vielä mahtavampaa oli viettää viikko tuttujen ihmisten kanssa, esitellä heille tätä pieneksikin mollattua kotikaupunkiamme, jossa on paljon historiaa nähtävillä ja johon olemme kovin jo muutamassa kuukaudessa kiintyneet.