Vain flunssaa(ko?)

Syksy tosiaan tuli taloon rytinällä. Esikoisen esikoulun alkaessa kaikkien sairastelu alkoi. Kuitenkaan häneltä ei pöpöjä tarttunut, vaan ensin on aina meistä joku muu ollut kipeä. Ensimmäisen kerran esikoinen oli poissa eskarista jo kaksi päivää aloittamisen jälkeen. Yhden päivän lepo auttoi ja neiti pääsi takaisin tutustumaan ryhmäänsä.

Toinen kerta olikin jo eri juttu. Kuopus sairastui ensin kuun alussa, pientä lämpöilyä, ei vakavampaa. Seuraavalla viikolla iski lievä silmätulehdus, sekin meni päivässä. Kolmannella viikolla hänelle nousi öisin kuume lähelle 39 astetta. Nyt riitti sairastelu ja soitin lääkärille. Olen tottunut kirjoittamaan englanniksi muistiinpanoja ylös ennen puhelinsoittoa minnekään. Tämä helpottaa paljon asiointia vieraalla kielellä, kun  on lunttilappu, mistä kertoa kaikki tärkeät asiat. Kun kerroin lääkärille tilanteesta muistiinpanojen avulla, hän oli sitä mieltä, että kannattaa tulla näytille. Lääkäri tarkasti kaiken ja totesi neidin olevan terveen oloinen, lämpöäkään ei ollut sillä hetkellä. Mikäli kuume jatkuisi vielä kolme päivää, soittaisimme hänelle ja saisimme antibioottiin ohjeet. Reseptin saimme jo mukaamme. 

Kun kuopuksella ei enää öisin noussut kuume parin päivän jälkeen, tuli esikoinen kipeäksi, todella kipeäksi. Tiistaina hakiessa hoidosta, pistin merkille neidin olevan aivan valkoinen! Illalla kuumetta näkyi jo mittarissakin ja ilmoitin hänet sairaaksi. Öisin ja iltapäivisin kuume nousi, aamuisin hän oli jopa lähes terveen oloinen. Perjantaina kävimme näytillä myös hänen kanssaan lääkärillä: kurkku lievästi ärtynyt, muuten terveen oloinen neiti hänkin. Saimme kuitenkin varmuuden vuoksi antibioottireseptin, jonka hakisimme sunnuntaina, mikäli kuumetta nousisi vielä. Ja sehän nousi. Esikoisemme selvisi ensimmäiset 5 vuotta ilman antibioottia! Nyt on kuuri korkattu. Kävin etsimässä sunnuntaina auki olevaa apteekkia ympäri keskustan aluetta, lopulta yksi apteekki johdatti auki olevan luo ja sain tarvittavan lääkkeen. Kotiin kulkiessa soitin hyvälle ystävälleni ja esikoisemme kummitädille kertoakseni kuulumisia. Hän muistutti minua, että on tärkeää antaa antibiootin kanssa Precosaa tai muuta maitohappobakteeria suojaamaan vatsaa.

Täällä Italiassa ei ole päivän selvää saada suomalaisia tai italialaisiakaan reseptilääkkeitä joka apteekista. Se tuli huomattua jo aiemmin esikoisen astmalääkettä hakiessa. Kaikista lähimmän apteekin ikkunassa vilkkuu sininen risti: nämä apteekit myyvät kyllä kaikkea reseptivapaata tavaraa meikeistä ja luonnontuotteista vitamiineihin ja suolaliuoksiin, mutta reseptilääkkeitä heillä ei ole. Sitä varten pitää mennä vihreän ristin omaavaan apteekkiin. Lisäksi vihreän ristin apteekeissakin on  Italian Facebook-ryhmäläisten mukaan eroja. Mikäli Sinulla ei ole Suomesta saatuna oikeanlaista reseptiä, voi comunalen eli kunnan apteekit estyä myymästä. Olen löytänyt kaupungistamme näitä apteekkeja kolme kappaletta tähän mennessä. Ilman ”Comunale” tekstiä, vihreän ristin omaavassa apteekissa olen saanut lääkkeet ulos jopa ilman tarvetta esitellä Kanta.fi:tä tulostettua e-reseptiä, jossa näkyy kaikki tarvittava tieto, kuten tiedot potilaasta, lääkkeen määräämispäivä, lääkärin tiedot ja määrätyn lääkkeen nimi. Tyttäremme antibioottia varten en tarvinnut mitään muuta, kuin lääkärin antaman punaisen reseptin, josta apteekkari otti viivakoodin. Ei tarvittu kela-, tai eurooppalaista sairausvakuutuskorttia, mistä kylläkin täällä asuessa on ollut suuri apu varsinkin lapsien kohdalla!
 

Kuopuksella kuume palasi lopulta viikonlopun aikana uudelleen, joten hänkin pääsi elämänsä ensimmäiselle antibiootti-kuurille. Esikoisemme pääsi takaisin eskariin viikon sairastelun jälkeen. Itsellä nousi lievää lämpöä ja kurkku oli todella kipeä saman viikon alusta. Varauduin joka levon jälkeen ottamalla Buranaa yöpöydältä ennen sängystä nousua. Myös miehelleni tulivat samat oireet kuin minulle, mutta pari päivää jäljessä. Minulla alkoi jo pyöriä kauhuskenaario koko meidän perheestä 40 asteen kuumeessa! Kuka meitä auttaisi? Koko lähiverkostomme oli 2000 kilometrin päässä Suomessa! Muistan, kuinka vuosia vuosia sitten influenssaa sairastaessa anoppini tuli hakemaan koiramme hoitoon viikonlopuksi (meillä ei tuolloin ollut vielä lapsia). Pieni ele, joka auttoi meitä kovasti. Selvisimme pahimman yli, vaikka sairastelu ja kuume jatkui vielä monta päivää tuon viikonlopun yli. Naapurini taisi lukea seinän lävitse ajatuksia ja kyseli meidän vointia. Kerroin tilanteesta, ja ettei haluta ketään saastuttaa tällä, joten parempi pysyä kaukana. Naapurimme lupasivat käydä kyllä puolestamme kaupassa, mikäli kummankin meidän vanhempien olo huononee tästä. Pieni, mutta tärkeä ele. Tällä kertaa vielä selvisimme ilman naapuriemme apua.

Pitkäkestoinen kuume, kurkun käheys, kamala yskä. Kaikki influenssan, angiinan tai vastaavien oireita.. Luin juuri paikallislehdestä, että rokotukset influenssaan alkaisi maanantaina ja että influenssa iskisi tänä vuonna rajuna Italiassa. Oli tämä flunssaa tai mitä tahansa vastaavaa, se iski jo rajuna meidän perheeseen!