Veronumeroita ja oleskelulupia
Suomessa olemme tottuneet käyttämään henkilötunnusta kaikenlaisen kaupanteon yhteydessä. Tällä tunnuksella meidät tunnistetaan erilaisissa järjestelmissä meiksi, se on meidän henkilökohtainen tunnusluku, joka erottelee meidät toisistamme. Henkilötunnus jaetaan kaikille suomalaisille ja niille, jotka ovat muuttaneet pysyvästi Suomeen tai opiskelevat vähintään vuoden Suomessa. Italiassa samaa kutsutaan Codice fiscaleksi. Toisin kuin Suomessa tunnuksen saa Väestörekisterikeskukselta, Italiassa kyseinen koodi haetaan verovirastosta, Agenzia delle Entratesta.
Meidän tuli hankkia Codice fiscalet jokaiselle perheenjäsenelle jo ennen muuttoa Italiaan. Laitoin Italian konsulaattiin sähköpostia ja sain täytettäväksi lomakkeet. Emme kuitenkaan saaneet lupauksista huolimatta fiscaleita sähköpostiimme. Lähetin sähköpostitse kyselyä ja yritin soittaakin asiasta konsulaattiin, mutta turhaan.
Codice fiscalen hankinnassa tuli lopulta kiire, kun tarvitsimme niitä asunnon vuokraamiseen. Googletimme puolilta päivin uuden kotikaupunkimme Agenzia delle Entraren sijainnin. Virasto oli menossa viiden minuutin sisään kiinni ja tarvitsisimme fiscalet heti, joten kiire tuli. Onneksi kyseinen virasto sijaitsi aivan lähellä. Ehdimme niukin ja saimme kauan odottamamme mystiset koodit kaikille perheen jäsenille. Esitimme aluksi virkailijalle jo täyttämämme lomakkeet, jotka olimme saaneet ja lähettäneet konsulaattiin. Virkailija ihmetteli lomakkeita ja kertoi mielestänsä niiden olevan väärät. Täytimme virkailijan antamat lomakkeet ja koska meillä ei ollut vielä virallista osoitetta, laitettiin osoitteeksi ympäripyöreästi hotellimme osoite ilman numeroa. Menisimme heti, kun osoite varmistuu, ilmoittamaan heille sen.
Fiscaleita tarvitsimme myös muun muassa puhelimien Prepaideihin, kauppojen etukortteihin, vauvaikäisen ilmaisen vaipparoskiksen saamiselle, nettiliittymään, sairaalakäynteihin, koiran matolääkereseptiin, lääkkeiden ostoon.. kaikkiin sopimuksiin, joita teimme Italiassa.
Residenzan saaminen olikin paljon vaikeampi juttu, jota emme lopulta hakeneet. Kävimme aluksi perheemme kesken kaupungintalolla, josta meidät vain käännytettiin tylysti pois ja pyydettiin palaamaan jonkun italiaa puhuvan kanssa takaisin. Pelastavaksi enkeliksi saapuikin vuokraisännän tytär, joka lopulta kävi kahdesti kanssamme yrittämässä residenzan saamista. Ensimmäisellä kerralla asiat tyssäsi siihen, ettei vuokrasopimusta oltu vielä laillistettu, toisella kerralla siihen, että meillä ei ollut mitään todistuksia siitä, että lapsemme ovat meidän. He siis pyysivät paperiversiota syntymätodistustuksista, jota meillä ei tietenkään ollut.
Palasimme kotiin, googlettelin asiaa lisää ja selvisi, että eihän meidän kannatakaan hakea Residenzaa opiskelujen ajalta! Tällöin Suomen sosiaali- ja sairaanhoitoturva saattaisi katketa ja koska olemme asuneet Italiassa alle vuoden, emmekä ole töissä, emme saisi täälläkään mitään! Meidän tulisi mennäkin Questuralle, eli poliisiasemalle tekemään ilmoitus läsnäolostamme, mikä tarkoittanee oleskelulupaa Italiassa. Ne suomalaiset, jotka tämän ovat tehneet ja siitä Facebookissa kirjoittaneet, kertoivat ettei poliisin mukaan ilmoitusta tarvitse, sillä olemmehan toisesta EU-maasta. Väliaikaisen muuton vuoksi kun kotikuntamme on Suomessa. Vain läsnäolokuntamme on tällä hetkellä Italiassa, kunhan tämä tieto tänne jonnekin kirjattaisiin!
Päätin lähteä vielä kaupungintalolle kysymään asiaa. Tällä kertaa minua palveli erittäin hyvin englantia puhuva nainen, joka tulosti minulle tarvittavan lomakkeen väliaikaisen asuinkunnan siirtoon ja kertoi, että tarvitsen liitteeksi codice fiscalet, todistuksen koulusta, lasten syntymätodistukset ja passeista kopiot. Tämän lisäksi liitin vielä vuokrasopimuksesta kopion mukaan. Tämän paperikasan kanssa menimme neljännen kerran kaupungintalolle, ja viidennen, sillä asiointipisteemme olikin suljettu.
Kuudennella kerralla tiski oli kuin olikin auki ja pääsimme avaamaan keskustelun. Tällä kertaa meitä palveli nainen, joka puhui hatarasti englantia ja minä hänelle hatarasti italiaa. Siinä sumplimme ja pähkäilimme, katsoimme papereita läpi ja.. ja.. olimme saaneet väärän lomakkeen edelliskerralla: tämä lomake oli italialaisille, jotka muuttavat väliaikaisesti toiseen kuntaan. Ei siis meille ulkomaalaisille EU:n kansalaisille. Lisäksi mieheni englannin kielinen opintotodistus ei kelvannut, sen piti olla myös italiaksi.
Uusi, oikea lomake mukanamme lähdimme kotiin. Lisäksi tämä lomake koski vain miestäni. Minun ja lasten ei kuulemma tarvitsekaan ilmoittautua minnekään, koska EU. Jäin pohtimaan, miten isompi lapsemme lähtee ensi vuonnaa kouluun, jos ei ole kansissa ja kirjoissa kunnalla. Totesin, että tähän hätään en tällä(kin) asialla ala päätäni vaivaamaan. Kysyn sitten tytön päiväkodista tarkemmin asiaa.
Mieheni pyysi seuraavalla viikolla koululta Italian kielisen opintotodistuksen ja seitsemännen kerran kohti kaupungintaloa! Asia alkoi olla kunnossa, mutta.. Hänen eurooppalainen sairaanhoitokorttinsa olisi vanhentumassa ensi kuussa, joten jouduimme taas lähtemään ilman haluttua lopputulosta. Kun uusi kortti saapuisi postissa, voisimme viedä lomakkeen ja asian pitäisi olla sillä kertaa valmista!
Viimeinen kerta, ajattalin, kun lähdin päivälleen puoli vuotta Italiaan saapumisen jälkeen kahdeksatta kertaa kohti kaupungintaloa. Otin numeron, kaivoin tarvittavat asiakirjat, uuden sairausvakuutuskortin ja menin kassalle. Tällä kertaa virkailija kaipasi mieheni kuvallista henkilöllisyystodistusta, kuten passia. Eipä ollut passit mukana. Siinä hetkessä aloin nauramaan jo tätä mahdottomuutta! Tällä kertaa oma totaalinen unohdus! Seuraavana päivänä passikin mukana ja vihdoin saimme miehelleni tarvittavan asiakirjan. Hänet on merkitty kaupungin kirjoihin ja kansiin, asiaankuuluvasti. Aikaa meni lopulta vain puoli vuotta ja yksi päivä siitä, kun lähdimme Suomesta. Hitaasti, mutta varmasti. Loppupäivän kuljin erittäin hölmö hymy kasvoillani, sillä hetkeen ei tarvitsisi kaupungin taloa miettiä!
Meidän tuli hankkia Codice fiscalet jokaiselle perheenjäsenelle jo ennen muuttoa Italiaan. Laitoin Italian konsulaattiin sähköpostia ja sain täytettäväksi lomakkeet. Emme kuitenkaan saaneet lupauksista huolimatta fiscaleita sähköpostiimme. Lähetin sähköpostitse kyselyä ja yritin soittaakin asiasta konsulaattiin, mutta turhaan.
Codice fiscalen hankinnassa tuli lopulta kiire, kun tarvitsimme niitä asunnon vuokraamiseen. Googletimme puolilta päivin uuden kotikaupunkimme Agenzia delle Entraren sijainnin. Virasto oli menossa viiden minuutin sisään kiinni ja tarvitsisimme fiscalet heti, joten kiire tuli. Onneksi kyseinen virasto sijaitsi aivan lähellä. Ehdimme niukin ja saimme kauan odottamamme mystiset koodit kaikille perheen jäsenille. Esitimme aluksi virkailijalle jo täyttämämme lomakkeet, jotka olimme saaneet ja lähettäneet konsulaattiin. Virkailija ihmetteli lomakkeita ja kertoi mielestänsä niiden olevan väärät. Täytimme virkailijan antamat lomakkeet ja koska meillä ei ollut vielä virallista osoitetta, laitettiin osoitteeksi ympäripyöreästi hotellimme osoite ilman numeroa. Menisimme heti, kun osoite varmistuu, ilmoittamaan heille sen.
Residenzan saaminen olikin paljon vaikeampi juttu, jota emme lopulta hakeneet. Kävimme aluksi perheemme kesken kaupungintalolla, josta meidät vain käännytettiin tylysti pois ja pyydettiin palaamaan jonkun italiaa puhuvan kanssa takaisin. Pelastavaksi enkeliksi saapuikin vuokraisännän tytär, joka lopulta kävi kahdesti kanssamme yrittämässä residenzan saamista. Ensimmäisellä kerralla asiat tyssäsi siihen, ettei vuokrasopimusta oltu vielä laillistettu, toisella kerralla siihen, että meillä ei ollut mitään todistuksia siitä, että lapsemme ovat meidän. He siis pyysivät paperiversiota syntymätodistustuksista, jota meillä ei tietenkään ollut.
Palasimme kotiin, googlettelin asiaa lisää ja selvisi, että eihän meidän kannatakaan hakea Residenzaa opiskelujen ajalta! Tällöin Suomen sosiaali- ja sairaanhoitoturva saattaisi katketa ja koska olemme asuneet Italiassa alle vuoden, emmekä ole töissä, emme saisi täälläkään mitään! Meidän tulisi mennäkin Questuralle, eli poliisiasemalle tekemään ilmoitus läsnäolostamme, mikä tarkoittanee oleskelulupaa Italiassa. Ne suomalaiset, jotka tämän ovat tehneet ja siitä Facebookissa kirjoittaneet, kertoivat ettei poliisin mukaan ilmoitusta tarvitse, sillä olemmehan toisesta EU-maasta. Väliaikaisen muuton vuoksi kun kotikuntamme on Suomessa. Vain läsnäolokuntamme on tällä hetkellä Italiassa, kunhan tämä tieto tänne jonnekin kirjattaisiin!
Päätin lähteä vielä kaupungintalolle kysymään asiaa. Tällä kertaa minua palveli erittäin hyvin englantia puhuva nainen, joka tulosti minulle tarvittavan lomakkeen väliaikaisen asuinkunnan siirtoon ja kertoi, että tarvitsen liitteeksi codice fiscalet, todistuksen koulusta, lasten syntymätodistukset ja passeista kopiot. Tämän lisäksi liitin vielä vuokrasopimuksesta kopion mukaan. Tämän paperikasan kanssa menimme neljännen kerran kaupungintalolle, ja viidennen, sillä asiointipisteemme olikin suljettu.
Kuudennella kerralla tiski oli kuin olikin auki ja pääsimme avaamaan keskustelun. Tällä kertaa meitä palveli nainen, joka puhui hatarasti englantia ja minä hänelle hatarasti italiaa. Siinä sumplimme ja pähkäilimme, katsoimme papereita läpi ja.. ja.. olimme saaneet väärän lomakkeen edelliskerralla: tämä lomake oli italialaisille, jotka muuttavat väliaikaisesti toiseen kuntaan. Ei siis meille ulkomaalaisille EU:n kansalaisille. Lisäksi mieheni englannin kielinen opintotodistus ei kelvannut, sen piti olla myös italiaksi.
Uusi, oikea lomake mukanamme lähdimme kotiin. Lisäksi tämä lomake koski vain miestäni. Minun ja lasten ei kuulemma tarvitsekaan ilmoittautua minnekään, koska EU. Jäin pohtimaan, miten isompi lapsemme lähtee ensi vuonnaa kouluun, jos ei ole kansissa ja kirjoissa kunnalla. Totesin, että tähän hätään en tällä(kin) asialla ala päätäni vaivaamaan. Kysyn sitten tytön päiväkodista tarkemmin asiaa.
Mieheni pyysi seuraavalla viikolla koululta Italian kielisen opintotodistuksen ja seitsemännen kerran kohti kaupungintaloa! Asia alkoi olla kunnossa, mutta.. Hänen eurooppalainen sairaanhoitokorttinsa olisi vanhentumassa ensi kuussa, joten jouduimme taas lähtemään ilman haluttua lopputulosta. Kun uusi kortti saapuisi postissa, voisimme viedä lomakkeen ja asian pitäisi olla sillä kertaa valmista!
Kommentit
Lähetä kommentti