Piparintuoksua ja joulumieltä
Voihan pipari! Vanhempi tyttäremme alkoi puhumaan pipareista. Hän haluaisi tehdä niitä ja päästä koristelemaan. Mitäs luulette, myydäänkö Italiassa pakastealtaalla valmispiparitaikinaa? No ei myydä! En pidä kokkaamisesta ja leivoksetkin epäonnistuu 80% niistä kerroista, kun jotain uutta yritän tehdä. Olen tehnyt pari kertaa aiemmin piparitaikinan, jolloin ensimmäiseen lensi mausteeksi paprikajauhetta, toisella kertaa niistä tuli lähes kivikovia.. Tämän vuoksi olen ostanut vain kaupan valmista, maukasta ja toimivaa taikinaa. Kauhulla odotin tulevaa kokemusta ja painajaista taikinan teosta!
Mitä äiti nyt ei tyttären toiveesta tekisi? Otin itseäni niskasta kiinni, etsin munattoman piparitaikinan ohjeen netistä ja tein ostoslistan. Kanelia ja vehnäjauhoa kaapista löytyi, mutta aikalailla kaikki muu tuli ostaa mausteita myöten. Listan kanssa lähdimme kauppaan jos toiseenkin. Ei löytynyt siirappia, paitsi vaahterasiirappia. Ei löytynyt jauhettua neilikkaa, eikä kardemummaa. Onneksi sentään neilikka löytyi lopulta paloina, joten sen saimme jauhettua kotona hakkaamalla lihanuijalla. Kardemumman unohdin suosiolla.
Saimme lopulta kolme pellillistä aika oikean näköisiä ja tuoksuisia pipareita! Maku pipareissa oli aika kinuskimainen, jopa niin paljon, että mausteet mielestäni katosivat kinuskin maun taakse. Tyttäremme kertoi seuraavana aamuna heränneensä yöllä ”piparinälkään” ja käyneensä maistelemassa yhden enkelipiparin ennen meidän sänkyyn siirtymistä!
Koristeluiden kanssa vierähtikin toinen päivä, eikä pipareita enää ollut kuin pellillisen verran jäljellä koristelun alkaessa. Kohta pääsee arvatenkin tekemään uutta taikinaa, kun joulu jo kovaa vauhtia meidän kotiin hiipii.
Joulukuusi pystytettiin vihdoin tyttären toiveesta 1.joulukuuta. Naapurimme ohi kulkiessa ihmetteli näkyä ja kertoi paikallisten laittavan kuusen pystyyn 8.12., joten olimme aavistuksen etuajassa. Kerroin naureskellen, että oikeastaan Suomessa meidän perheellä oli tapana koristella kuusi vasta aatonaattona, mutta tänä vuonna teimme poikkeuksen, jotta saisimme joulufiilistä vielä ennen Suomeen lähtöä. Illalla kävimme vielä katsomassa keskustan aukiolle avattuja jouluisia myyntikojuja, tulevaa luistelukenttää sekä antiikkisen näköistä karusellia.
Mutta se siirappi! Ensin mietin korvaavani sen vaahterasiirapilla, mutta mieheni oli eri mieltä. Googlettelin ja lopulta tein siirapin itse: keitin tummaa ruokosokeria 250g ja 1/2litraa vettä. Tunnin päästä minulla oli kattilassa tarvittavat 2dl tummaa siirappia. Eihän tuokaan kovin vaikeaa ollut ja tulipa vielä useita euroja edullisemmaksi kuin vaahterasiirappi! Sattumalta määräkin oli yksiin reseptin ohjeen kanssa. Tein taikinan ohjeen mukaan ja siitähän tuli aivan oikean tuoksuinen ja näköinen. Olin yllättynyt, kuinka helpolla olin lopulta päässyt. Taikina meni yön yli jääkaappiin vetäytymään ja seuraavana päivänä aloitimme pipareiden leipomisen.
En tietenkään ollut nostanut taikinaa lämpenemään ajoissa ja malttamaton leipuri halusi tehdä pipareita heti eskarista päästyään. Laitoimme kivikovan taikinan vesihauteeseen. Lämmettyään taikina alkoikin murenemaan. Muutama ärräpää lensi pääni sisällä tässä vaiheessa. Google apuun ja vinkeistä vaari: läträsin öljyllä taikinaa kosteammaksi. Kädet öljyyn ja pieniä palloja kerrallaan työstimme taikinasta pipareita. Taikinasta tuli käytettävää, mutta edelleen se oli harmittavan murenevaa: jouduimme syömään taikinaa varmaan 1/4 raakana, koska muutaman pyörittelykerran jälkeen siitä ei ollut pipariksi. Harmi!
En tietenkään ollut nostanut taikinaa lämpenemään ajoissa ja malttamaton leipuri halusi tehdä pipareita heti eskarista päästyään. Laitoimme kivikovan taikinan vesihauteeseen. Lämmettyään taikina alkoikin murenemaan. Muutama ärräpää lensi pääni sisällä tässä vaiheessa. Google apuun ja vinkeistä vaari: läträsin öljyllä taikinaa kosteammaksi. Kädet öljyyn ja pieniä palloja kerrallaan työstimme taikinasta pipareita. Taikinasta tuli käytettävää, mutta edelleen se oli harmittavan murenevaa: jouduimme syömään taikinaa varmaan 1/4 raakana, koska muutaman pyörittelykerran jälkeen siitä ei ollut pipariksi. Harmi!
Saimme lopulta kolme pellillistä aika oikean näköisiä ja tuoksuisia pipareita! Maku pipareissa oli aika kinuskimainen, jopa niin paljon, että mausteet mielestäni katosivat kinuskin maun taakse. Tyttäremme kertoi seuraavana aamuna heränneensä yöllä ”piparinälkään” ja käyneensä maistelemassa yhden enkelipiparin ennen meidän sänkyyn siirtymistä!
Koristeluiden kanssa vierähtikin toinen päivä, eikä pipareita enää ollut kuin pellillisen verran jäljellä koristelun alkaessa. Kohta pääsee arvatenkin tekemään uutta taikinaa, kun joulu jo kovaa vauhtia meidän kotiin hiipii.
Joulukuusi pystytettiin vihdoin tyttären toiveesta 1.joulukuuta. Naapurimme ohi kulkiessa ihmetteli näkyä ja kertoi paikallisten laittavan kuusen pystyyn 8.12., joten olimme aavistuksen etuajassa. Kerroin naureskellen, että oikeastaan Suomessa meidän perheellä oli tapana koristella kuusi vasta aatonaattona, mutta tänä vuonna teimme poikkeuksen, jotta saisimme joulufiilistä vielä ennen Suomeen lähtöä. Illalla kävimme vielä katsomassa keskustan aukiolle avattuja jouluisia myyntikojuja, tulevaa luistelukenttää sekä antiikkisen näköistä karusellia.
Kommentit
Lähetä kommentti