Lähdön aika koitti

Kolme viikkoa. 21 päivää. Luulisi ajan riittäneen vaikka ja mihin. Mutta ei! Paljon teimme, ja monessa paikassa kävimme. 1400 kilometriä tuli auton mittariin lisää Suomen käynnillämme. Ensimmäinen viikko oli suunniteltu Suomeen tulon ja joulun päiville tiukaksi: oli lääkärikäyntejä, yllätyspolttareita, yllätyslääkärikäyntejä... Ensimmäinen viikko vain sujahti vauhdilla. Odotin jo joulupyhiä ja rauhaa..

Joulupyhätkin ajelimme rakkaiden sukulaisten luona. Pyhien jälkeen luulimme tiukan aikataulun helpottavan ja niin se tavallaan helpottuikin... Menimme ystäväperheen luokse viettämään kauan odotettua viikonloppua ja tarkoituksena oli kokoontua heille isommallakin porukalla uuden vuoden etkoille. Toisin kävi. Isäntäväestä puolet kaatui vatsatautiin. Etkot peruttiin, mutta me pysyimme. Totesimme, että eiköhän tuo pöpö meidätkin ole jo tartuttanut, joten emme pitäneet kiirettä pois.

Aikataulun mukaisesti esikoisemme pääsi katsomaan vaarinsa kanssa kauan odottamansa Frozen 2:n elokuviin vatsatautipelosta huolimatta. Voi tuota pienen tytön innostusta, kun hän kertoi elokuvasta jälkikäteen. Katselin neidin olevan kalpea, mutta epäilin hänen syöneen liikaa makeisia. Olin väärässä: kummatkin tytöt sairastuivat vatsatautiin päivää ennen uudenvuoden aattoa. Itse ja mieheni seuraavana päivänä. Oli varmaan ensimmäinen kerta sitten lapsuuden, kun itse olen ollut nukkumassa uuden vuoden vaihdoksen. Koko pitkän aaton odotin päivän päättymistä ja olon helpottumista. Ulkona oleva pimeys ja huono olo vielä pitkittivät vuoden viimeistä päivää entisestään. Onneksi esikoisemme pääsi sentään mummon kanssa katsomaan uuden vuoden ilotulituksen muun perheen sairastaessa.

Suurin osa viimeisestä viikosta meni parannellessa itseään lepäillen, löhöillen ja raikkaasta metsäilmasta nauttien. Saimme pidettyä sovitut treffit viimeisten päivien osalta, vaikka hurja kiire olikin. Ehdimme vielä nähdä sukulaisia, ystäviä ja esikoisemme läheisimmät ystävät. Esikoisemme pääsi myös ensimmäistä kertaa Hoploppiin ja toistamiseen Helsingin Lasten kaupunkiin. Viimeisenä iltana ehdimme kokea Lux Helsingin Tuomiokirkon ja Kaisaniemen valoshowt.

Esikoisemme sai toiseksi viimeisenä päivänä Helsingin metrossa kiukkukohtauksen kertoen kuinka tyhmää on asua Italiassa ja kuinka Italia on tyhmä maa. Vain Suomessa on kivaa, koska täällä on ystäviä, jotka ymmärtää. Italian ystävät ei ymmärrä. Ymmärsin lastani täysin. Hän puki sanoiksi turhautumisen ja ikävän, pahan olon, kun ei näe ystäviään pitkään aikaan. Itse tunsin samoin, olin surullinen, että lomamme on ohi ja hyvästien aika tuli. Ihana kanssamatkustaja sanoikin tyttärelleni, että myöhemmin onkin suuri rikkaus osata erilaisia kieliä ja puhua niillä. Tämä vanhempi rouva osasi hienosti puuttua tyttäreni kiukkuun ymmärtäväisesti ja myöntätunteisesti. Seuraavana päivänä tyttömme mieli olikin jo muuttunut ja hän kertoi innoissaan, kuinka mahtavaa on kohta olla lentokoneessa, kun se nousee ilmaan ja palata kotiin.

Tiistain aamuyöllä klo 02:15 herätyskellomme soi ja poistuimme ulos vesisateeseen. Kotimatka alkoi bussilla lentokentälle. Lentomme lähti klo 07:20 aamulla ja koiramme vuoksi meidän tuli olla kentällä jo klo 04:00. Frankfurtissa vietimme tällä kertaa kolmisen tuntia ennen viimeistä lentoa. Viihdyimme hyvin pitkän välilaskun Frankfurtin kentän lasten leikkipaikalla, johon esikoisemme oli odottanut pääsevänsä. Hän tapasikin siellä ikäisensä tytön, jonka kanssa leikki sujui italian kielellä. Bolognaan laskeuduimme klo 14 aikoihin.
Kaikkiaan kolmen viikon matkamme oli ikimuistoinen. Saimme paljon ihania, uusia kokemuksia. Näimme paljon meille tärkeitä ihmisiä. Se haikeus, joka viimeisen viikon puolessa välissä iski, on sanoinkuvaamaton. Onni, ilo, suru.. moni tunne samassa paketissa. Koko ajan sitä mietti ihmisten kohdalla, että taas tulee pitkä tauko, ennen kuin näemme uudelleen. Minua alkoi myös hiljalleen ärsyttämään jatkuva pimeys ja tihkusade. Lunta ei tullut kuin pieniä määriä ja nekin suli pois nopeasti. Aurinkoisena päivänä aurinko oli todella alhaalla ja piti yllä vain hämärää valoa. Aloin kaipaamaan kotiin, sitä valoa ja lämpöä, jota aurinko meille antaa. Kaipasin myös omaa sänkyä ja hiljalleen myös rauhaa. Ajatukset oli ristiriitaiset: toisaalta olisin halunnut jatkaa lomaa toiset kolme viikkoa, toisaalta palata kotiin.

PS. Tuliaisiksi tietenkin toimme Salmiakkia eri muodoissa aikuisille ja Marianne-karkkeja lapsille.

Sauna, mikä ihana syy ottaa rennosti!