Paluu arkeen

Oli ihana tunne astua kotikaupunkimme juna-asemalle matkamme lopussa. Kotiinpaluu, se oli vahvin asia jota tunsin. Tulimme kotikaupunkiimme ja pian olisimme kotona. Kävelimme tuttua tietä asemalta kohti meidän kotia. Koti-ikävää ei reissulla ehtinyt itselleni tulla, sillä Suomessa ollessamme minulla oli myös tunne, että olin kotona. Kaikki paikat ja ihmiset tuntuivat siltä, että vastahan täällä käytiin ja nähtiin. Siksi olikin pienehkö yllätys tuntea niin vahvaa kotiinpaluun tunnetta saapuessa talomme portille.

Ensimmäinen päivä oli sovittu vapaaksi: lepäsimme ja otimme rennosti, haimme pizzaa naapurista, kävimme lenkillä katselemassa pientä kaupunkiamme. Esikoinen palasi eskariin ja mieheni koulunpenkille torstaina, päivä paluumme jälkeen. Nuoremman fysioterapia jatkui perjantaina. Arki ja sen rutiinit palasivat nopeasti. Hetkittäin tuli haikea fiilis Suomen visiitistä, mutta onneksi kaapista löytyy vielä Salmiakkia ja Turkinpippureita. Fazerin Tuttifrutti-suklaalevy katosi jo parissa päivässä parempiin suihin.

Italian kielen alkeet kerkesivät ruostua hienosti kolmen viikon aikana, vaikka pyrin päivittäin käyttämään edes viisi minuuttia harjoitteluun. Tämän huomasin, kun koiran kanssa lenkillä juttelin toisen koiran omistajan kanssa. Yksinkertaisetkin asiat tuntuivat unohtuneen. Kaupassa myyjän kysyessä, halusinko jotain lisää tiskiltä, vastasin ”Nej, grazie.” Naureskellen ihmettelin, mistä tuo ruotsikin jo tähän sekottui! Suomeen tullessa oli outoa kuulla suomen kieltä joka paikassa, täällä vuorostaan piti yrittää taas kääntää pää italian ja englannin kielille. Oli kyllä onnistumisiakin: pääsin opastamaan eksynyttä herraa lähemmäs keskustaa sanomalla ihan italiaksi että seuraa tuota suurta kelloa! Ensimmäisen viikon aikana minulta kysyttiin kolmesti tietä jonnekin! Ja joka kerta uskalsin enemmän tai vähemmän italiaksi vastata heille.

Ja mikä sää meitä on hellinyt! Aurinko on paistanut joka päivä, sen laskeuduttua on usein tullut myös sumua kaveriksi. Sää on ollut viileää, aamuisin jopa miinuksen puolella pari kertaa. Olemme vertailleet, että täällä on ollut yhdestä kahteen astetta kylmempää kuin Helsingissä. Mutta aurinko lämmittää ja paikallista ilmaa voikin verrata hyvin huhtikuun puoleen väliin Suomessa. Itsellä on vahvasti keväinen olo, vaikka paikallisten mielestä täällä on vielä talvi. Nurmikko on ollut koko ajan vihreä, oikeastaan vihreämpi kuin loppukesästä. Olen aina tykännyt keväästä ja odotankin innolla, milloin pihamme puihin alkaa ilmestymään ensimmäisiä hiirenkorvia!


***

Ps. Palmu voi edelleen hyvin, eikä ole tiputtanut lehtiään, toisin kuin monet muut pihamme puut ja puskat kolmen viikon lomamme aikana.