Matka Suomeen meidän silmin 2020

Meille tuli mahdollisuus lähteä Suomeen. Olimme käyneet viimeksi Suomessa edellisenä Jouluna ja tarkoituksemme oli lähteä vasta vuodenvaihteessa uudelleen. Aloimme epäillä kovasti tulevaa syksyä ja päätimme tilata liput. Tiedämme, ettei tilanne ole maailmalla mikään hyvä, mutta seurasimme Koronan tilannetta ja pohdimme tartuntojen mahdollisuuksia hartaasti, vaikka päätös oli lopulta nopea.
 

Näin alkuun: 2,5 kuukautta Lockdownissa opetti perheellemme tarkkaan, kuinka suojautua. Olemme tottuneet pitämään maskeja, desinfioimaan käsiä ja pitämään etäisyyttä toisiin. Jopa 2- ja 5-vuotiaat lapsemme laittavat käsidesiä aina kun mahdollista. Tiedämme, että aina on riski sairastua, mutta lähtöhetkellä molemmissa maissa tilanne oli vielä parempi.

Katselimme Lufthansan sivuilta sopivia lähtöjä perhettämme ja koiraamme ajatellen. Soitin myös Lufthansan asiakaspalveluun kysyäkseni koirallemme paikkaa ruumaan. Asiakaspalvelusta vastattiin, ettei koiria tällä hetkellä jatkosiirretä ja että joutuisin hakemaan koirani ulos ja viemään uudelleen lähtöselvitykseen Saksassa. Tähän pitäisi varata vähintään 4 tuntia vaihtoaikaa, mikä taas kahden pienen lapsen kanssa ei olisi kovin mieluista. Lisäksi lentokentällä emme halunneet olla yhtään ylimääräistä aikaa saati käydä yhtään ylimääräistä kierrosta, joten Lufthansa ei tullut tällä kertaa kyseeseen.

Jäimme miettimään vaihtoehtoja ja seuraavaksi aloimme tarkastamaan Finnairin lentoja Milanosta. Emme pitäneet myöskään ajatuksesta matkustaa Milanoon extra-junamatkan vuoksi ja kaikkiaan halusimme mahdollisimman vähän vaihtoja reissuumme.
 
Löysimmekin yllätykseksemme kaupungistamme suoran junayhteyden Milanoon, hotellin lentokentän vierestä ja suoran lennon Suomeen. Huoltani hälvensi se, että siirtymiä matkassa olisi todella vähän. Myös varattu hotelli kertoi suoraan nettisivuillaan, mitä toimenpiteitä heillä oli tehty Koronan vuoksi. Mitä vähemmän aikaa ihmisjoukossa, sen parempi. Mitä vähemmän liikkuvia osia reissussa, kuten junan vaihtoja, vielä parempi. Saimme kaiken lyötyä lukkoon vain päivää ennen lähtöä. 

Lopulta matkamme alkoi kuumana keskiviikko-iltapäivänä. Lähdimme kävelemään kotoamme kohti juna-asemaa. Kaikilla meillä oli maskit, jopa 2-vuotiaalla kuopuksella. Junamatka meni nopeasti pikajunalla, kaikilla edelleen maskit kasvoilla. Olimme ainoat matkustajat vaunussa ja saimme matkalla pakkauksen, joka sisälsi uuden maskin, hanskat ja käsidesin. Trenitalia oli huomioinut Koronan muun muassa paikkojen varauksessa: istumapaikoista mikään vierekkäisistä ei ollut käytössä, vaan varauksen mukana viereinen penkki katosi varauksesta. Edes perheemme ei saanut viereisiä paikkoja junassa, vaan meidätkin hajautettiin istumaan eri puolille vaunua.

Milanossa meillä oli 25 minuutin vaihtoaika Malpensan kentälle vievään junaan. Ensimmäisenä junasta poistuessa näimme käsidesin. Asemalla oli paljon vähemmän ihmisiä, kuin mitä vuosia aiemmin olin nähnyt. Lattialla oli selkeästi merkitty suunnat, mihin suuntaan missäkin sai kulkea. Italiassa esimerkiksi kaupat ja ravintolat saavat olla auki vain, jos he pystyvät osoittamaan eri sisään- ja uloskäynnin ihmisille. Saimme kävellä väljässä ihmismäärässä kohti lentokenttäjunaa. Junassa samassa vaunussa istui lisäksemme yksi pariskunta kahden penkkirivin päässä maskit kasvoilla. Junassa oli myös merkitty joka toinen penkki pois käytöstä, jotta vähintään 1 metrin etäisyys toisiin säilyy.
 
Olimme varanneet hotellin lentokentältä, sillä lentomme lähtisi aamulla. Pääsimme hotellille ilmaisella lentokenttäbussilla, jossa istui lisäksemme saksalainen perhe, kaikilla meillä oli edelleen maskit kasvoilla. Hotellilla meidät otettiin vastaan pleksin takaa. Ruokaa hotellilla ei tehty, mutta saimme ruokalistan lähiravintolaan, josta hotelli tilasi meille ruuan. Ainoa kontakti ravintolaan oli ruuan maksuhetki maski kasvoilla, päivällisen söimme hotellihuoneessamme. Samoin aamupalan kävin hakemassa aulasta suoraan huoneeseen, tietenkin maskin kanssa. Aamupala sisälsi erilaisia valmiiksi pakattuja annoksia, kuten leipää, croissantin ja marmeladia, tuoremehun ja vesipullon. Ainoastaan lähtövaiheessa olimme hetken ilman maskeja, sillä joimme kahvit hotellissa. Muita ei lähipöydissä ollut, sillä olimme ainoat kahvittelijat.

Bussilla kentälle ja kohti sisääntuloa. Ensimmäisenä oli kehoitus ottaa hatut ja lasit pois kehon lämpömittauksen vuoksi. Penkillä istui kolme tarkastajaa, joita ei paljoa kiinnostanut. Saimme kävellä rauhassa pisteen läpi hattuinemme ja laseinemme. Tämä oli ainoa kerta, kun tietääksemme ruumiinlämpöämme mitattiin. Käsidesiä oli joka nurkassa tarjolla. Huomasimme heti, että juna-aseman tavoin lentokentällä oli selkeästi merkitty lattiaan kummalla puolella käveltiin sisälle ja ulos. Teippaukset oli taukoamatta ohjeistamassa suunnista, välietäisyyksistä toisiin ja käsien pesusta.

Lentokentällä alkoi näkyä ihmisiä enemmän, varsinkin lähtöselvityksessä. Saimme kiertää ja kaartaa pitkän pätkän päästäksemme Finnairin tiskille turvallisesti. Madridiin lähtevien selvitys oli niin ruuhkautunut, ettei siitä halunnut läpi kävellä.
 
Saimme tehtyä lähtöselvityksen ja saimme samalla COVID19-lomakkeen täytettäväksi. Lomake annettiin koneeseen siirtyessä Finnairin työntekijälle. Siirtyminenkin koneeseen tehtiin kahdessa osassa ruuhkan välttämiseksi. Lennoilla muistutettiin, että maskien tulee olla koko ajan kasvoilla ja että on hyvä pysyä omalla paikalla koko lennon ajan. Lisäksi jaettiin desinfiointipyyhe lentokoneen pinnoille ja käsidesipakkaus. Saimme vielä kivana yllätyksenä kolmen tunnin lennolla sämpylät ja mehua/vettä/kahvia.

Helsinki-Vantaalla meitä odotti pienoinen järkytys: Käsidesiä oli niukasti saatavilla. Maskit sentään ihmisillä oli. Lähiterminaali oli suljettu ja saimme sukkuloida toiselle puolelle lentokenttää hakemaan tavaroitamme. Lattioilla ei ollut ohjeistuksia, mitä kautta kuljetaan minnekin suuntaan, siellä täällä näkyi vain muistutuksia metrin välistä toisiin. Kun matkalaukut oli saatu, lähdin itse maski kasvoilla kohti junaa nuorimmaisen kanssa. Ensimmäinen vastaantulija ihmetteli kovasti, joko maskeja on pakko käyttää. Pääsimme juna-asemalle ilman, että kukaan kysyi, mistä tulimme.

Junassa sain istua vallan omassa rauhassa kuopuksen kanssa, maski kasvoilla. En tiennyt, että suositus maskien käyttöön oli astunut voimaan pari tuntia aiemmin samana päivänä. Olin ihmeissäni, kuinka vähän ihmisillä oli maskit käytössä.. yhteensä lentoasemalta rautatieasemalle, näin alle kymmenellä maskin..

Seuraavien parin päivän aikana kuljimme Helsingissä paljon metrolla ja olin hämmentynyt. Sosiaalinen paine sai jotkut laittamaan maskin metrossa, mutta edelleen vain yhdellä kymmenestä oli oikeasti maski käytössä suosituksesta huolimatta. Lisäksi kaupoissa ja asemilla olevat käsidesit oli usein loppunut tai ihmiset eivät käyttäneet niitä muuten vain.
 
Olen äimistynyt ja hämmästynyt. Olin kuullut monille olevan shokki tulla Suomeen maasta, jossa maskia käytetään aina sisällä ollessa tai vähintään se on mukana kaikkialla. Nyt itsekin koin lievää kauhua astuessani kauppaan ja nähdessäni ne ihmiset. Tuolloin minulla ei ollut maskia, joka meni vauhdilla päälle. Miksi suomalaiset eivät ymmärrä suojautua? Uskon, että matkan aikana Suomeen, olen tehnyt kaiken voittavani, etten saa tartuntaa. Myös Italian puolella viranomaiset tekevät suuresti töitä saadakseen taudin hillintään. Jäin ihmettelemään, miksi täällä asioiden annetaan vain olla? Ainakin minusta tuntuu siltä.. Minua ei kiinnosta, kuka antaa suosituksia tai kehotuksia. Minua kiinnostaa pysyä terveenä ja pitää perheeni terveenä. Pidän maskia suojatakseni itseni muilta ja muita itseltäni. Ei ole väliä kuka yskii. Jos yksikin köhii omaan maskiin ja olen maski kasvoilla vierellä, on tartunnan riski pienempi kuin ilman maskia. Maski ei häiritse minun arkea, se ei aiheuta minulle astmakohtausta tai ahdistusta, se tuo minulle turvallisuuden tunnetta tänä hulluna aikana maailmassa. Perheeni ja minä teimme kaikkemme matkalla Suomeen, ettemme saisi tartuntaa julkisilla paikoilla. Ei ole helppoa pyytää esikoista nostaman valuvaa maskia nenälle, ei ole helppoa aina laittaa sitä omallekaan, mutta niin teen, jos sillä estän taudin leviämistä edes hitusen.  Toivon, että muutkin tekisivät saman, oman ja muiden vuoksi.

Nyt aion nauttia Suomessa olosta ja rentoutua ennen synkältä näyttävää syksyä. Pieniä paloja Suomen lomastamme pääset näkemään Facebookin ja Instagramin puolelta. 
 

Kommentit

  1. Hyvä kirjoitus, ja hyvä kysymys, miksi täällä toimitaan vasta, kun on pakko jos silloinkaan. Hyvin opettavainen kirjoitus vastuullisuudesta. Tämä kannattaisi jakaa fb yleiselle seinälle . Kiitos Mirja.

    VastaaPoista
  2. Se on toden totta, että Suomessa maski-asia on harvinaisen löysä. Ehkä se on ylenpalttinen turvallisuuden tunne, ettei mikään voi olla vaaraksi,kun Suomessa ollaan. Niin, kun sitä virusta ei edes näe. Olen sama mieltä, että maski on keino, mutta myös kunnioituksen osoitus toisia ihmisiä kohtaan. Jos itse ei kuulu riskiryhmään, se ei tarkota, ettei vieressä oleva ihminenkään kuulu. Itse olemme päättäneet välttää kaikkia matkustamista niin kauan, kuin tilanne rauhoittuu. Se on meidän diginomadi-uralle aikamoinen käänne, kun piti hakea tänne Maltalle oleskeluluvatkin. Mutta emme halua lisätä pandemian koettelemaan Eurooppaan vielä omaa turhaa brownin liikettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Vaikka tuolloin teimme päätöksen lähteä Suomeen, pohdimme sitä tarkkaan. Olimme varmoja, että syksyllä tilanne vain pahenee, joten emme uskaltaneet luottaa siihen, että pääsisimme jouluna Suomeen. Jo matkan aikana tartunta-luvut alkoibvat nousta niin Suomessa kuin Italiassa ja jännityksellä seurasimme lukuja pohtien oliko järkevä ratkaisu matkata.

      Poista

Lähetä kommentti

Katsotuimmat