Esikoisen tie esikouluun
Syksy on tullut myös Italiaan. Lomat on ohi ja koulut alkavat. Myös esikoisemme aloitti koulun, josta tulossa erillinen päivitys. Tämä postaus kertoo enemmän itse esikoulun aloituksesta ja kulusta meidän silmin.
Olimme päättäneet jo Suomessa, että esikoisemme menisi Italiassa päiväkotiin, vaikka itse olenkin kotona kuopuksen kanssa. Ajatuksena olisi, että esikoinen oppisi Italian kielen Päiväkodissa. Olimme kuulleet, että Italiassa kunnallinen päiväkoti olisi edullisempi kuin Suomessa. Olimme maksaneet Suomessa esikoisen perhepäivähoidosta muistaakseni +-250€ joka kuukausi siihen asti, kunnes jäin äitiyslomalle. Olimmekin tiedusteluiden perusteella budjetoinut päivähoidonmaksuille n. 100€ kuukautta kohden.
Italian päivähoitojärjestelmä on muuten täysin erilainen, kuin Suomessa. Italiassa vanhempainvapaata ei ole ja äidit saavat päättää vuoden 2020 muutoksen myötä tekevätkö töitä synnytyksen alkuun asti vai jäävätkö kuukautta aiemmin äitiyslomalle. Äitiysloma kestää vain noin 3 kuukautta. Tämän jälkeen on päätettävä jääkö kotiin vielä noin puoleksi vuodeksi, mutta valtio ei maksa etuutta kuin 30% palkasta. Suomessa vastaavasti valtio maksaa n. 60% palkasta siihen, että lapsi täyttää 9kk. Näin ollen osa lapsista menee hoitoon jo alle puolen vuoden iässä Asilo Nidoon, joka on alle 3-vuotiaille tarkoitettu päivähoito. Hoidosta saa tyyriimmillään maksaa 300-900€/kk eikä valtio tue maksuja mitenkään. Suurin osa näistä päivähoidoista ovat yksityisiä.
Yli 3-vuotiaille on vuorostaan vapaaehtoinen Prescuola, esikoulu. Suurin osa on kunnan järjestämää toimintaa, mutta myös yksityisiä on paljon. Erona on se, että kunnallisella maksat vain ruuan, mutta yksityisellä on ruuan hinnan lisäksi kuukausimaksu, joka voi maksaa 100-400€/kk. Mitä vanhempi lapsi on, usein myös maksu pienenee. Kunnan Prescuolaan pääsee vain, jos on Residenza. Tämän vuoksi esikoisemme menikin yksityiseen esikouluun. Italian esikoulu on käytännössä enemmän samantyyppistä toimintaa kuin Suomen päivähoidossa. Lapset toimivat yhdessä leikkien, liikkuen, jumpaten ja harjoitellen leikin kautta uusia taitoja.
Muutettuamme sain vuokranantajamme tyttäreltä listan kunnallisen ja yksityisen päiväkodin yhteystiedoista. Katsoin päiväkotien sijainnit ja jätin listaan maksimissaan kahden kilometrin päässä sijaitsevat. Meillä kun ei autoa ole, joten esikoinen saisi kävellä tai pyöräillä matkan. Naapurini vielä lupasi udella muilta, sillä tässä vaiheessa elimme heinäkuuta ja yleensä päiväkotien hakemukset tulisi lähettää huhtikuun loppuun mennessä syksyä varten.
Saimme tietää, että kaupungissamme olisi yksi päiväkoti, joka ottaisi lapsia myös kesken kauden mukaan. Normaalisti hakuaika päiväkoteihin on huhtikuussa. Aluksi kaikki kertoivat paikan olevan kallein päiväkoti, mutta myös paras päiväkoti. Kyseessä oli yksityinen paikka, jossa olisi myös koulu samassa 1-5 luokkalaisille. Otin siis yhteyttä sähköpostitse, jossa kerroin huonosta Italian kielen taidostani ja toiveistamme saada esikoinen päiväkotiin oppimaan kieltä.
Sovimme tapaamisen heinäkuun loppuun ennen kuin päiväkoti sulkisi ovensa elokuun loman ajaksi. Kävin kuopuksen kanssa tapaamassa päiväkodin yhtä opettajaa ja paikalla oli lisäksi sihteeri, joka puhui englantia. Kävimme läpi meidän tilannetta, heidän koulua ja tietenkin hintoja. 5-vuotiaiden ryhmän maksu olisi 200€, mikäli kuopus olisi paikalla 8-14 välisen ajan + ruuan hinta päälle. Kaupungissamme kaupunki jakaa kaikille päiväkodeille ja kouluille ruuan, josta pyydetään hinta. Aamupäivän hedelmä, lounas ja iltapäivän välipala maksaisi yhteensä n. 5€ päivältä. Omia eväitä ei saanut tuoda enää kouluihin. Itse elin tässä luulossa, että päiväkoteihin pitäisi tehdä omat eväät..
Sovimme ottavamme paikan, vaikka budjetti ylittyisi tältä osin. Sekä minulle että kuopukselle jäi hyvä mieli tapaamisesta. Kuopus aloittaisi syyskuussa samoihin aikoihin muiden lasten kanssa. 100€ budjetti oli tarkoitettu kunnalliselle päiväkodille, johon lapsemme ei pääsisi Residenzan puuttumisen vuoksi.
Elokuu meni ja syyskuu saapui. Lähdin keskustelemaan päiväkotiin yhdessä englantia puhuvan naapurini kanssa. Olimme sopineet, että voin käyttää häntä tulkkausapuna päiväkodin tapaamisissa. Esikoisemme pääsi aloittamaan esikoulun. Aloitus sovittiin matalin askelin, sillä esikoisemme ei kesän aikana oppinut italiaa oikeastaan yhtään. Ensimmäisenä päivänä esikoinen oli paikalla tunnin yhdessä minun kanssa, seuraavana päivänä olin mukana 15 minuuttia, jonka jälkeen jätin hänet tunniksi. Joka päivä aikaa lisättiin noin puoli tuntia, kunnes kahden viikon jälkeen hän pääsi aloittamaan ilman sovittuja aikatauluja. Opettajat osasivat huomioida esikoisen tarpeet hienosti. Esikoistamme jännitti paljon, jonka seurauksena hän oli itkuherkkä. Opettajat pyysivät häntä syliinsä lohduttaakseen häntä. Lisäksi ryhmässä oli toinenkin tyttö, joka ei puhunut italiaa, mutta osasi englantia.
Eskarissa oli kaksi ryhmää, joissa kummassakin oli 20 lasta. Minua jännitti miten esikoinen pärjää niin suuressa ryhmässä, kun Suomessa hän oli perhepäivähoidossa tai kaksi kertaa viikossa olevassa kerhossa, jossa oli vain 15 lasta. Esikoisemme alkoi nopeasti viihtyä eskarissa, hän sai kaksi hyvää ystävää, joiden kanssa hän leikki päivittäin.Oli ihana viedä lasta eskariin, jossa kaverit juoksivat aamulla häntä halaamaan. Jännitys katosi äidiltä ja tyttäreltä samantien hänen juostessa leikkimään kavereiden kanssa.
Esikoulu sujui hyvin ja tyttäremme oppi italian kieltä nopeasti. Jo jouluna hän puhui hyvin kieltä, joka oli ollut hänelle vieras vielä hetkeä aiemmin. Jokakuiset räkätaudit ei oppimista estänyt. Esikoululaiset ulkoilivat paljon lähipuistoissa, kävivät tutustumassa lähikauppaan, apteekkiin, hedelmäkauppaan ja leipomoon. Lisäksi lapset matkasivat usein julkisella bussilla keskustaan tutustumaan eri paikkoihin. Ennen lomien alkua kirjasin esikoisemme aloittamaan koulutiensä myös saman laitoksen kouluun, joka oli heti seinän takana.
Lomien jälkeen esikoulu jatkui helmikuun loppuun, jolloin kaikki päiväkodit ja koulut suljettiin Koronan vuoksi. Tyttäremme pääsi näkemään muita oppilaita ja opettajiaan Skypen puheluiden avulla, mutta ei se ollut sama asia. Keväällä esikoulu järjestettiin viikoittaisella tapaamisella Skypessä ja sähköpostien avulla lähetettiin pieniä tehtäviä.
Esikoulu päättyi kesäkuun puolessa välissä, jolloin tyttäremme sai hakea todistuksen kahden muun kanssa samaan aikaan koulun pihalta pienessä tilaisuudessa. Tilaisuus oli kaunis ja hellyyttävä hyvästeineen opettajille. Esikoisemme oli valmistunut esikoulusta ja olimme onnellisia hänen puolestaan. Pian alkaisi koulutie, vuotta aiemmin kuin Suomessa.
*** *** *** ***
Olimme päättäneet jo Suomessa, että esikoisemme menisi Italiassa päiväkotiin, vaikka itse olenkin kotona kuopuksen kanssa. Ajatuksena olisi, että esikoinen oppisi Italian kielen Päiväkodissa. Olimme kuulleet, että Italiassa kunnallinen päiväkoti olisi edullisempi kuin Suomessa. Olimme maksaneet Suomessa esikoisen perhepäivähoidosta muistaakseni +-250€ joka kuukausi siihen asti, kunnes jäin äitiyslomalle. Olimmekin tiedusteluiden perusteella budjetoinut päivähoidonmaksuille n. 100€ kuukautta kohden.
Italian päivähoitojärjestelmä on muuten täysin erilainen, kuin Suomessa. Italiassa vanhempainvapaata ei ole ja äidit saavat päättää vuoden 2020 muutoksen myötä tekevätkö töitä synnytyksen alkuun asti vai jäävätkö kuukautta aiemmin äitiyslomalle. Äitiysloma kestää vain noin 3 kuukautta. Tämän jälkeen on päätettävä jääkö kotiin vielä noin puoleksi vuodeksi, mutta valtio ei maksa etuutta kuin 30% palkasta. Suomessa vastaavasti valtio maksaa n. 60% palkasta siihen, että lapsi täyttää 9kk. Näin ollen osa lapsista menee hoitoon jo alle puolen vuoden iässä Asilo Nidoon, joka on alle 3-vuotiaille tarkoitettu päivähoito. Hoidosta saa tyyriimmillään maksaa 300-900€/kk eikä valtio tue maksuja mitenkään. Suurin osa näistä päivähoidoista ovat yksityisiä.
Yli 3-vuotiaille on vuorostaan vapaaehtoinen Prescuola, esikoulu. Suurin osa on kunnan järjestämää toimintaa, mutta myös yksityisiä on paljon. Erona on se, että kunnallisella maksat vain ruuan, mutta yksityisellä on ruuan hinnan lisäksi kuukausimaksu, joka voi maksaa 100-400€/kk. Mitä vanhempi lapsi on, usein myös maksu pienenee. Kunnan Prescuolaan pääsee vain, jos on Residenza. Tämän vuoksi esikoisemme menikin yksityiseen esikouluun. Italian esikoulu on käytännössä enemmän samantyyppistä toimintaa kuin Suomen päivähoidossa. Lapset toimivat yhdessä leikkien, liikkuen, jumpaten ja harjoitellen leikin kautta uusia taitoja.
Muutettuamme sain vuokranantajamme tyttäreltä listan kunnallisen ja yksityisen päiväkodin yhteystiedoista. Katsoin päiväkotien sijainnit ja jätin listaan maksimissaan kahden kilometrin päässä sijaitsevat. Meillä kun ei autoa ole, joten esikoinen saisi kävellä tai pyöräillä matkan. Naapurini vielä lupasi udella muilta, sillä tässä vaiheessa elimme heinäkuuta ja yleensä päiväkotien hakemukset tulisi lähettää huhtikuun loppuun mennessä syksyä varten.
 |
| Kuvataide-vihko ja passi, johon merkittiin kaikki retket. |
Sovimme tapaamisen heinäkuun loppuun ennen kuin päiväkoti sulkisi ovensa elokuun loman ajaksi. Kävin kuopuksen kanssa tapaamassa päiväkodin yhtä opettajaa ja paikalla oli lisäksi sihteeri, joka puhui englantia. Kävimme läpi meidän tilannetta, heidän koulua ja tietenkin hintoja. 5-vuotiaiden ryhmän maksu olisi 200€, mikäli kuopus olisi paikalla 8-14 välisen ajan + ruuan hinta päälle. Kaupungissamme kaupunki jakaa kaikille päiväkodeille ja kouluille ruuan, josta pyydetään hinta. Aamupäivän hedelmä, lounas ja iltapäivän välipala maksaisi yhteensä n. 5€ päivältä. Omia eväitä ei saanut tuoda enää kouluihin. Itse elin tässä luulossa, että päiväkoteihin pitäisi tehdä omat eväät..
Sovimme ottavamme paikan, vaikka budjetti ylittyisi tältä osin. Sekä minulle että kuopukselle jäi hyvä mieli tapaamisesta. Kuopus aloittaisi syyskuussa samoihin aikoihin muiden lasten kanssa. 100€ budjetti oli tarkoitettu kunnalliselle päiväkodille, johon lapsemme ei pääsisi Residenzan puuttumisen vuoksi.
Elokuu meni ja syyskuu saapui. Lähdin keskustelemaan päiväkotiin yhdessä englantia puhuvan naapurini kanssa. Olimme sopineet, että voin käyttää häntä tulkkausapuna päiväkodin tapaamisissa. Esikoisemme pääsi aloittamaan esikoulun. Aloitus sovittiin matalin askelin, sillä esikoisemme ei kesän aikana oppinut italiaa oikeastaan yhtään. Ensimmäisenä päivänä esikoinen oli paikalla tunnin yhdessä minun kanssa, seuraavana päivänä olin mukana 15 minuuttia, jonka jälkeen jätin hänet tunniksi. Joka päivä aikaa lisättiin noin puoli tuntia, kunnes kahden viikon jälkeen hän pääsi aloittamaan ilman sovittuja aikatauluja. Opettajat osasivat huomioida esikoisen tarpeet hienosti. Esikoistamme jännitti paljon, jonka seurauksena hän oli itkuherkkä. Opettajat pyysivät häntä syliinsä lohduttaakseen häntä. Lisäksi ryhmässä oli toinenkin tyttö, joka ei puhunut italiaa, mutta osasi englantia.
 |
| Kuvataide-vihkon yksi taideteos |
Eskarissa oli kaksi ryhmää, joissa kummassakin oli 20 lasta. Minua jännitti miten esikoinen pärjää niin suuressa ryhmässä, kun Suomessa hän oli perhepäivähoidossa tai kaksi kertaa viikossa olevassa kerhossa, jossa oli vain 15 lasta. Esikoisemme alkoi nopeasti viihtyä eskarissa, hän sai kaksi hyvää ystävää, joiden kanssa hän leikki päivittäin.Oli ihana viedä lasta eskariin, jossa kaverit juoksivat aamulla häntä halaamaan. Jännitys katosi äidiltä ja tyttäreltä samantien hänen juostessa leikkimään kavereiden kanssa.
Esikoulu sujui hyvin ja tyttäremme oppi italian kieltä nopeasti. Jo jouluna hän puhui hyvin kieltä, joka oli ollut hänelle vieras vielä hetkeä aiemmin. Jokakuiset räkätaudit ei oppimista estänyt. Esikoululaiset ulkoilivat paljon lähipuistoissa, kävivät tutustumassa lähikauppaan, apteekkiin, hedelmäkauppaan ja leipomoon. Lisäksi lapset matkasivat usein julkisella bussilla keskustaan tutustumaan eri paikkoihin. Ennen lomien alkua kirjasin esikoisemme aloittamaan koulutiensä myös saman laitoksen kouluun, joka oli heti seinän takana.
Lomien jälkeen esikoulu jatkui helmikuun loppuun, jolloin kaikki päiväkodit ja koulut suljettiin Koronan vuoksi. Tyttäremme pääsi näkemään muita oppilaita ja opettajiaan Skypen puheluiden avulla, mutta ei se ollut sama asia. Keväällä esikoulu järjestettiin viikoittaisella tapaamisella Skypessä ja sähköpostien avulla lähetettiin pieniä tehtäviä.
Esikoulu päättyi kesäkuun puolessa välissä, jolloin tyttäremme sai hakea todistuksen kahden muun kanssa samaan aikaan koulun pihalta pienessä tilaisuudessa. Tilaisuus oli kaunis ja hellyyttävä hyvästeineen opettajille. Esikoisemme oli valmistunut esikoulusta ja olimme onnellisia hänen puolestaan. Pian alkaisi koulutie, vuotta aiemmin kuin Suomessa.
*** *** *** ***
Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti vain tykkäämään ja seuraamaan! Sieltä löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia ja ruoka-aiheisia juttuja!
Kommentit
Lähetä kommentti