Ruoka on puoli kulttuuria

Muuttaessamme Italiaan, emme ymmärtäneet kuinka paljon ruokavaliomme muuttuisi. Tutut ruokalajit olisivat historiaa: kaupasta ei löytynyt kilon kermajuustoa tai normaalia kurkkua, nakkeja löytyi pienissä paketeissa, muttei perhekoossa. Valmismarinadilihoja ei yksinkertaisesti myyty, perunaa löytyi vain yhtä lajiketta, mutta pastaa miljoonaa erilaista. Valmisruokaosastollakin ruuat olivat pastaa, ei löytynyt maksalaatikkoa saati pinaattilettuja. Lähes kaikki ruuat, joita olimme Suomessa tottuneet tekemään, oli historiaa. Italialainen keittiö on niin erilainen suomalaiseen verrattuna. Emme edes tienneet mikä liha on mitäkin kaupan tiskillä. Kaupassakäynti oli varmaankin muuttomme suurimpia haasteita ja shokkeja alkuaikoina. Edes Lidlistä ei löytynyt mitään tuttua ja turvallista juhannusviikon Skandiviikkoa lukuunottamatta.

Herkkuosastolla on varaa, mistä valita..

Makkara-parsakaalipasta

Aloimme etsiä ruokaohjeita muutamista kirjoista ja internetistä. Giallo zafferanon sivuja olimme käyttäneet jo jonkin verran Suomessa asuessa, joten ne olivat oiva pelastus helppoine ohjeineen, jossa joka vaihe on kuvattuna sekä usein koko ohje myös videoituna. Tämän nettisivun avulla olemme tehneet nyt monia ruokia, joita en olisi Suomessa uskonut ikinä maistaneeni. Kauppojen tarvikesisällön ollessa erilainen Suomeen verrattuna, patisti kokeilemaan paljon uusia reseptejä. Lähes joka kuukausi teemmekin muun muassa raakamakkarapastaa parsakaalilla tai suussa sulavaa tuoretta kasleria suoraan lihatiskiltä. 

Suomalaisesta, suolaisesta aamupalasta en kuitenkaan suostu luopumaan! Siinä kun italialaiset lapset syövät maitoon upotettavia keksejä tai nutellaleipiä aamuisin, meillä syödään leivän päällä (valmissiivutettua) juustoa, makkaraa, kurkkua ja paprikaa tai Weetabixiä hunajalla (joskus päälle voi kyllä eksyä hilloa tai Nutellaa). Viikonloppuisin saatan keittää puuroa luomukauppa NaturaSísta löytyneistä kaura- tai ruishiutaleista.
 Muuton myötä minusta on tullut perheemme lounasvastaava! Tämä on perheessämme suuri mullistus, sillä Suomessa asuessa olin ulkoistanut kaiken ruuan tekemisen miehelleni. Lounaalla nykyisin syömme pastaa tomaattikastikkeessa tai pestolla, salaatteja, lämpimiä voileipiä, hotdogeja tai edellispäivien jämiä. Täällä olen oppinut, ettei ruuanlaitto olekaan kovin vakavasti otettavaa tiedettä ja voin sumplia ohjeita vähän niin ja näin. Hyvää tulee, pääasiassa. 

Hunaja-sitruunakanaa

Mieheni panostaa päivälliseen, joka on usein meidän perheen tärkein ruoka: lihaisa ja täyttävin. Mieheni on edellisessä elämässään opiskellut ravintolakokin tutkintoa, joten osaamista löytyy. Päivällinen on vaihtunut Suomen iltapäivästä Italian 19:00-20:30 välille ja toimii samalla myös iltapalana. Lounaan ja päivällisen välissä syömme 1-2 välipalaa, joka sisältää useimmin jugurttia tai kauden hedelmiä, joita kaupoista saa edullisesti.

Alussa kävimme usein kaupassa, sillä emme osanneet koota ruokalistoja vieraista aineksista. Kauppareissut olivat pitkiä hankaloine sanastoineen. Saatoin pyöriä kaupan sisällä toista tuntia etsien aineksia vain yhteen ruokaan: bovino (nauta), vitello (vasikka), suino (possu), tacchino (kalkkuna) eivät sanoneet minulle mitään! Nykyisin Koronan vuoksi olen käynyt kaupassa 2-3 kertaa viikko ostamassa ruuat useammalle päivälle muiden tarvikkeiden lisäksi. Arpaonni osui minuun, sillä sain ensimmäisenä maskin meistä kahdesta. Mieheni kertoo minkalaista lihaa pitää tuoda ja aika usein osun oikeaan lihatiskillä asioidessani.

 

Kauden vihanneksia

Italiassa lihatiskin tuotteet ovat lähes samanhintaisia kuin kylmähyllyllä oleva ja jos tiskiltä puuttuu jotain, hakevat työntekijät takahuoneesta lisää tai ehdottavat valmishyllyltä vastaavaa tuotetta. Hintakaan ei ole paljoa enempää lihatiskiltä ostettuna, mutta liha on usein tuoreempaa ja kotimaista. Usein lihatiskillä työntekijät eivät vain halua ymmärtää, jos haluan ostaa possupihvini paksuna. He haluaisivat tehdä lihasta kuin lihasta maailman ohuimpia pihvejä T-luupihvejä lukuunottamatta! Kalatiskiltä tillin sijaan kalan päälle sujautetaan lehtipersiljaa kaupanpäällisenä. Tilliä ei ole löytynyt, vaikka kuinka olemme etsineet. Lähes kaikesta leivososaston leivoksista sisältää kananmunaa, joten allergiselle kuopukselle ostetaan valmishyllyltä omat herkkukeksit. Paikallisten mukaan olemmekin muuttaneet Italian alueelle, jossa kaikkeen laitetaan kananmunaa. Onneksi pastaosastolla munalliset pastat on jaoteltu eri puolelle käytävää.

Markettien lisäksi Italiassa kadut ovat täynnä pieniä liikkeitä, kuten liha-, kala-, hedelmä- ja kasvis- sekä leipomokauppoja. Jokaisessa liikkeessä on oman alan ammattilaiset myymässä omia tuotteitaan. Esimerkiksi italialaiset pitävät leipää tuoretuotteena ja käyvät hakemassa päivän leipänsä leipomoista aamuisin. Tuolloin leipomoiden edessä on nykyisin pitkät jonot, sillä sisällä ei Koronan vuoksi saa olla kuin pari ihmistä kerralla. Itse taas ostan valmisleivän kaupasta. Olemme käyneet silloin tällöin Frutta&verdura (hedelmä- ja kasvis) kaupassa, mutta ensimmäisen kerran kävimme lihakaupassa vasta 1,5 vuoden asumisen jälkeen. Hyvää tuoretta kalaa saisi kuulemma keskustan lähellä olevasta Mercatino-kauppahallista, mutta en ole vieläkään päässyt laiskuuttani käymään siellä. Lisäksi meille on helpompaa käydä supermarketissa ostamassa kaikki tavarat samalla kertaa kuin juosta viidessä eri kaupassa, vaikka tiedän pienemmissä liikkeissä olevan usein jopa edullisempaa ja laadukkaampaa tavaraa tarjolla.

Jotain ruoanlaitossa on kaikkiaan muuttunut terveellisemmäksi, sillä olomme keveni selkeästi sekä painoni putosi seitsemisen kiloa ensimmäisen puolen vuoden aikana. Suomalaisista ruoista perheellämme on suurin ikävä kaalikääryleitä ja siskonmakkarakeittoa! Kumpaakaan ei voida täällä tehdä, sillä kaupoista ei löydy tummaa siirappia saati oikeanlaista raakamakkaraa. Aina on siis ruokia, jota suuresti odotamme Suomeen päästessämme! Kuopus oli muuttaessa siinä iässä, ettei hän paljoa ehtinyt Suomessa itse ruokia maistella. Nykyisin hän vierastaa enemmän suomalaista ruokaa kuin italialaista. Me muut perheenjäsenet olemme aina olleet enempi kaikkiruokaisia, joten alkuaikojen jälkeen olemme tottuneet jo uusiin ruokiin. Itse ikävöin kuitenkin paljon esimerkiksi ruisleipää. Karjalanpiirakoita ja korvapuusteja täälläkin on onnistuttu tekemään ja pian olisi tarkoitus kokeilla lihapiirakan valmistusta.

 

*** *** *** ***

Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti vain tykkäämään ja seuraamaan! Sieltä löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia ja ruoka-aiheisia juttuja!