Silmälasikaupoille, mars!

Hajotin silmälasini. Se, että lasit olivat vain kuusi vuotta vanhat ja aavistuksen naarmuiset, niistä halkesi toinen sanka. Yritin korjata laseja vaihtamalla sangat samaanaikaan ostetuista aurinkolaseista, mutta ne eivät menneet yksi yhteen. Tee itse ja säästä -menetelmä ei siis tällä kertaa toiminut. Jäljelle jäivät vain 4,5 vuotta vanhat silmälasit, joten keräsin rohkeuteni ja varasin ajan italialaiseen optikkoon.

Aluksi kysyin naapuriltani, mistäpäin kaupunkia voisi löytyä hyvät, mutta edulliset lasit. Hän ohjasi minut neljän kilometrin päässä olevaan kauppakeskukseen. En kaipaa laseilleni merkkiä enkä muotia. Haluan toimivat lasit, jotka sopivat mielestäni juuri minulle.


Muistin kauppakeskuksessa vaihtaneeni vanhojen lasien nenätyynyt jossakin kivan näköisessä liikkeessä. Inhoan puhua italian kielellä puhelimessa, sillä kielen oppimisessa suun liikkeet ovat mielestäni isossa osassa puheen ymmärtämistä. Varasinkin ajan netissä kahden päivän päähän. Aika optikolle varattu helposti ja ilman väärinymmärryksiä! Hetken sain nauttia pää pilvessä, kunnes puhelimeni soi. Se oli optikko. Hän halusi vaihtaa aikani samalle päivälle, mutta iltapäivään. Saimme selvää toisistamme ja muutaman kerran varmistuksen jälkeen saimme lyötyä uuden ajan lukkoon.  

Seuraavana päivänä alkuillasta puhelimeni soi uudelleen. Italiassa puhelinnumerosta näkee, mistä päin puhelu tulee: jos puhelu tulee kotikaupungista, siihen kannattaa vastata. Mikäli puhelu tulee vaikka Milanosta, on siellä varmemmin puhelinmyyjiä (minun tapauksessa). Tällä kertaa puhelu tuli kaupungin sisältä ja se oli taas edellispäivän optikko. Hän muisteli, että aikamme oli nyt. En tiedä miksi paniikissa minulla Italian kieli onnistuu, mutta saimme käytyä (mielestäni) pienen keskustelun siitä, että sovimme ajan vasta seuraavalle päivälle (”venerdi, quindici, alle quattro e mezzo” olin tavannut päässäni = suomeksi: perjantai 15. Klo 16:30). Homma ei siis lähtenyt niin hyvin,  kuin olin uskonut... Lieneekö paniikista seurannut positiivinen stressireaktio, joka pakotti aivoni etsimään oikeita sanoja ja lauseita. Vaikka stressi usein mielletään negatiiviseksi, voi siitä olla pieninä määrinä myös hyötyä.
 
Lopulta perjantai saapui ja menin optikolle. Optikko otti minut iloisesti vastaan ja kävi läpi tietoni. Hän naurahti edellisen, suomalaisen optikkoni sukunimelle, että Ao, hassu nimi. Aiemman optikon nimi oli oikeasti Aho, mutta Italiassa ei lausuta H-kirjainta. Lisäksi hän kysyi onko Björk Suomesta. Himiä tai Nightwishiä hän ei tunnistanut. Lisäksi kävimme keskustelua Suomen lumimyrskystä ja todella kovista pakkasista.

Näön tarkastus ei paljoa eronnut suomessa käydystä. Optikko katsoi vanhojen lasien tiedot antamastani kortista, asetteli laitteeseen hassuja lasiympyröitä ja kyseli kirjaimia. Italiassa muuten jotkut kirjaimet lausutaan hieman eri tavalla. Minulle tulikin ongelma, miten lausuisin kirjaimet taululta. Lopulta päädyin sanomaan kirjaimia todella kovaäänisesti, kuten RRRR, AAA, Poh.. uskon optikon ymmärtäneen, sillä vain kerran kirjain meni väärin, mikäli ymmärsin oikein. Tarkastuksen aikana optikko yritti opastaa minua katsomaan palloa käsillä tehdyn kolmion läpi: katsoin häntä oudosti ja laitoin kädet suoriksi Zombi-asentoon. Hän alkoi nauramaan ja lopulta näytti, mitä tarkoitti. Välillä minulla oli vaikeuksia nähdä kirjaimia, sillä maski höyrysti silmälasini niin pahasti, etten nähnyt mitään. Yritin pidättää välillä hengitystä, mutta ei sekään auttanut. Lopulta optikko pyysi laskemaan maskin alas. Kummallakin oli hauskaa. Saimme näön tarkastettua ja lähdimme katsomaan sankoja.

Aluksi optikko esitteli minulle kulta-kehyksisiä laseja. Ne olivat kivat. Mutta itseni tuntien, kokeilin varmaan kaikki sangat läpi: oli muovia, vihreää, punaista, pyöreää, kissamaista... Silmälaseja sain onneksi myös sovittaa ilman maskia, vaikka aina jonkun asiakkaan tullessa kauppaan nostin maskin takaisin kasvoilleni. Arvaatteko, mitkä sangat muuten valitsin? Tietenkin ne ensimmäiset! Näin käy aina! Olen nuorempana kokeillut vaatekaupassa 50 farkut juoksuttaen myyjää hakemaan aina uusia takahuoneesta.. ja valinnut lopulta ne ensimmäiset.. ehkäpä joskus opin? Tai sitten en..
 
Sitten itse linsseihin. Minulla on ainoissa silmälaseissani itsestään tummentuvat linssit. Minulla on myös ollut aina kaksitehot. Laseja en saa supertarjouksillakaan edullisesti. Myyjä kysyi haluaisinko samanlaiset linssit kuin nykyisissä. Hän kertoi jotain näkemisestä lähelle ja kauas. Vaikka ymmärsin tämän, sanoin, etten tarvitse sillä ei nämä nykyisetkään tummene kuumalla säällä. Katsoimme taas hetken aikaa toisiamme, kunnes hän totesi, ettei nyt ole kyse siitä ominaisuudesta. Hän halusi tietää otanko linsseihin ne ”mummo”-neliöt vai huomaamattomammat monitehot... jep. En halunnut mummo-neliöitä.

Lopulta lasit saatiin tilattua ja alle viikossa ne oli haettavissa. Sovimme, että tulen käymään liikkeessä uudelleen ainakin viikon ja kuukauden päästä, jolloin laseja vielä muokataan ja sovitellaan paremmiksi, jos tarvetta löytyy. Olin tyytyväinen itseeni. Itse silmälasitkin ovat todella kivat, mutta se, miten onnistuin juttelemaan pienien hankaluuksien kautta optikon kanssa italiaksi niin puhelimessa kuin paikan päällä, on minulle lottovoitto! Varsinkin näin Korona-aikana, kun ihmisiä ei vain näe samalla tavalla kuin aiemmin. En pääse kehittämään keskustelutaitoja ilman näitä pieniä hetkiä kaupassa, asioimalla ja näkemällä tuttuja ihmisiä hetken kadulla. Nyt näen maailman taas aavistuksen kirkkaammin ja selkeämmin ja paremmin mielin.


*** *** *** ***
Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti vain tykkäämään ja seuraamaan! Sieltä löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia ja ruoka-aiheisia juttuja!

Kommentit

  1. Hyvältä näyttää! Minun tulisi tilata silmälasit netistä. Hieman jännittää, kun ei itselläni ole laseja uusittu vuosiin. Kuitenkin mukava saada vaihtelua. Miinukset tiedänkin, eli osaan ainakin tilata oikean vahvuiset.
    https://www.kotiverkko.fi/c/lukulasit

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Katsotuimmat