Kun varas tuli taloon
Vitsit mikä yö. En halua kokea samaa enää koskaan.
Katsoimme mieheni kanssa YLE Areenasta norjalaista ”The Painter and the Thief”-dokumenttielokuvaa, jonka lopettelimme yhden aikoihin yöllä. Mieheni meni vessaan ja minä sänkyyn, viittä yli juttelimme ja naureskelimme koirallemme, joka oli vallannut taas kerran mieheni puolen sängystä. Mieheni seisoi oven luona ja juttelimme. Äkkiä huomasin, että hänen takanaan on käsi. Kolmas käsi valkoisella paidalla. ”Nyt jokin ei täsmää”, ajattelin.
Sitten se iski, mieheni takana seisoi aivan vieras ihminen, siististi pukeutunut nuori mies lekurinmaski kasvoilla. Huudahdin miehelleni, että hänen takanaan on mies. Mieheni kääntyi ja karjaisi suomeksi ”Ulos!”, Huomasimme miehellä olevan pienen veitsen, meidän pihviveitsen. Tässä vaiheessa mieheni vaihtoi englannin kielelle ja itse aloin tietoisesti käyttämään kovaa ääntäni: aloin kiljumaan minkä kurkustani pääsin. Tiedän seinämme olevan paperia, joten naapurimme heräisi huutoon. Huusin ensin suomeksi ja sitten italiaksi, ”auttakaa, asunnostamme on mies!”
Mies näytti, että olkaa hiljaa, minkä seurauksena huusin kahta kauheammin. Mieheni mainitsi poliisin ja nousin ylös ottamaan puhelimen. Silloin varas meinasi tulla makuuhuoneeseen sisälle. Mieheni hakkasi ovella hänen kättänsä ja minä sain soitettua hätänumeroon klo 01:09. Ovessa roikkui pussillinen lasten vanhoja leluja, jotka saattoivat tehdä kipeää. Mies lähti heti karkuun ja mieheni lähti perään katsomaan, ettei hän jää asuntoon, kuten tyttöjen huoneeseen piiloon.
Ulko-ovi oli auki ja mieheni ja varas kadonneet, kun itse pääsin olohuoneeseen. Samalla naapurit tulivat asunnoistaan, sillä he olivat kuulleet huudon ja ainakin neljän asunnon ihmiset olivat tulossa apuun.
Poliisilla kesti 15 minuuttia. He kävivät läpi kodissamme, mitä tapahtui ja missä. Varas oli tullut keittiön ovesta vääntäen oven paikoiltaan. Ovi oli ollut raollaan, mutta lukittuna, että yön viileä ilma olisi tullut viilentämään asuntoa. Hän oli ottanut meidän pihviveitsen, jolla hän meitä yritti uhkailla. Poliisien mukaan tällaista tapahtuu ympäri Italiaa ja Eurooppaa.
Esikoinen kertoi myöhemmin kuulleensa varkaan puhuneen yhden lauseen verran ”Oh my God, mi hanno visto.” Suomeksi, ”he näkivät minut.” Totta h*lvetissä me nähtiin, kun idiootti tunkeutui kotiimme meidän ollessa hereillä. Mitään hän ei saanut vietyä. Olohuoneessa oli rannekelloni, pad, lapsen puhelin ynnä muuta, mutta mitään hän ei onneksi ehtinyt viemään veistä lukuunottamatta.
Yön nukuimme perhepedissä eikä unikaan meinannut tulla. Viestittelin naapurin kanssa pitkälle yöhön. Aamulla olo on kuin pahimmassakin krapulassa. Ääni oli kuin viskin polttama, kähisevä ja rohiseva. Onneksi tänään Italiassa on vapaapäivä maan Itsenäisyyspäivän vuoksi. Saamme levätä ja ladata akkuja vielä pariin vikaan koulupäivän herätykseen raskaan yön jälkeen.
Kaikkiaan minulle jäi olo, että taisi olla amatööri asialla: hän ei saanut sanaa suustaan, hän jähmettyi aivan paikalleen. En tiedä johtuiko se huudosta, äänistä, vai alastomasta kehostani ja mieheni tarmokkuudesta, mutta varas jäätyi totaalisesti. Lopulta hän ymmärsi hävinneensä ja juoksi karkuun.
Kaikki tämä tapahtui varmasti minuutissa, kahdessa. Itselle se tuntuu kuitenkin pidemmältä. Minun kodissani oli kutsumaton ihminen. Minua ei hiljennetä minun kodissani, Saatana. Minä huudan, jos haluan ja huudan varsinkin, jos pelkään lasteni olevan vaarassa. Minua kummittelee edelleen vain ”se kolmas käsi”. Näen edelleen, kuinka mieheni takaa tulee ihminen, joka ei kuulu tänne, ei minun kotiini.
Ei minua kuitenkaan ahdista. Ei ainakaan vielä. Koko katumme tietää jo mitä on tapahtunut. Viestejä, puheluita ja kyselyjä on tullut pitkin päivää ja olen vain vastaillut Google Translatorin avulla. Käytin italian kielen sanastoni yöllä tyhjäksi hätänumeroon soittaessa. Ehkä kaikki osaavat pitää ovensa ja ikkunansa paremmin lukittuna tämän jälkeen. Oli nimittäin kuulemma ensimmäinen kerta, kun meidän piha-alueella kenenkään kotiin tunkeudutaan.
Katsoimme mieheni kanssa YLE Areenasta norjalaista ”The Painter and the Thief”-dokumenttielokuvaa, jonka lopettelimme yhden aikoihin yöllä. Mieheni meni vessaan ja minä sänkyyn, viittä yli juttelimme ja naureskelimme koirallemme, joka oli vallannut taas kerran mieheni puolen sängystä. Mieheni seisoi oven luona ja juttelimme. Äkkiä huomasin, että hänen takanaan on käsi. Kolmas käsi valkoisella paidalla. ”Nyt jokin ei täsmää”, ajattelin.
 |
| Taloyhtiön piha on lukitun aidan sisäpuolella. |
Sitten se iski, mieheni takana seisoi aivan vieras ihminen, siististi pukeutunut nuori mies lekurinmaski kasvoilla. Huudahdin miehelleni, että hänen takanaan on mies. Mieheni kääntyi ja karjaisi suomeksi ”Ulos!”, Huomasimme miehellä olevan pienen veitsen, meidän pihviveitsen. Tässä vaiheessa mieheni vaihtoi englannin kielelle ja itse aloin tietoisesti käyttämään kovaa ääntäni: aloin kiljumaan minkä kurkustani pääsin. Tiedän seinämme olevan paperia, joten naapurimme heräisi huutoon. Huusin ensin suomeksi ja sitten italiaksi, ”auttakaa, asunnostamme on mies!”
Mies näytti, että olkaa hiljaa, minkä seurauksena huusin kahta kauheammin. Mieheni mainitsi poliisin ja nousin ylös ottamaan puhelimen. Silloin varas meinasi tulla makuuhuoneeseen sisälle. Mieheni hakkasi ovella hänen kättänsä ja minä sain soitettua hätänumeroon klo 01:09. Ovessa roikkui pussillinen lasten vanhoja leluja, jotka saattoivat tehdä kipeää. Mies lähti heti karkuun ja mieheni lähti perään katsomaan, ettei hän jää asuntoon, kuten tyttöjen huoneeseen piiloon.
 |
| Lastenlelu sai vähän osumaa oven kanssa. |
Poliisilla kesti 15 minuuttia. He kävivät läpi kodissamme, mitä tapahtui ja missä. Varas oli tullut keittiön ovesta vääntäen oven paikoiltaan. Ovi oli ollut raollaan, mutta lukittuna, että yön viileä ilma olisi tullut viilentämään asuntoa. Hän oli ottanut meidän pihviveitsen, jolla hän meitä yritti uhkailla. Poliisien mukaan tällaista tapahtuu ympäri Italiaa ja Eurooppaa.
Esikoinen kertoi myöhemmin kuulleensa varkaan puhuneen yhden lauseen verran ”Oh my God, mi hanno visto.” Suomeksi, ”he näkivät minut.” Totta h*lvetissä me nähtiin, kun idiootti tunkeutui kotiimme meidän ollessa hereillä. Mitään hän ei saanut vietyä. Olohuoneessa oli rannekelloni, pad, lapsen puhelin ynnä muuta, mutta mitään hän ei onneksi ehtinyt viemään veistä lukuunottamatta.
Yön nukuimme perhepedissä eikä unikaan meinannut tulla. Viestittelin naapurin kanssa pitkälle yöhön. Aamulla olo on kuin pahimmassakin krapulassa. Ääni oli kuin viskin polttama, kähisevä ja rohiseva. Onneksi tänään Italiassa on vapaapäivä maan Itsenäisyyspäivän vuoksi. Saamme levätä ja ladata akkuja vielä pariin vikaan koulupäivän herätykseen raskaan yön jälkeen.
Kaikkiaan minulle jäi olo, että taisi olla amatööri asialla: hän ei saanut sanaa suustaan, hän jähmettyi aivan paikalleen. En tiedä johtuiko se huudosta, äänistä, vai alastomasta kehostani ja mieheni tarmokkuudesta, mutta varas jäätyi totaalisesti. Lopulta hän ymmärsi hävinneensä ja juoksi karkuun.
Kaikki tämä tapahtui varmasti minuutissa, kahdessa. Itselle se tuntuu kuitenkin pidemmältä. Minun kodissani oli kutsumaton ihminen. Minua ei hiljennetä minun kodissani, Saatana. Minä huudan, jos haluan ja huudan varsinkin, jos pelkään lasteni olevan vaarassa. Minua kummittelee edelleen vain ”se kolmas käsi”. Näen edelleen, kuinka mieheni takaa tulee ihminen, joka ei kuulu tänne, ei minun kotiini.
Ei minua kuitenkaan ahdista. Ei ainakaan vielä. Koko katumme tietää jo mitä on tapahtunut. Viestejä, puheluita ja kyselyjä on tullut pitkin päivää ja olen vain vastaillut Google Translatorin avulla. Käytin italian kielen sanastoni yöllä tyhjäksi hätänumeroon soittaessa. Ehkä kaikki osaavat pitää ovensa ja ikkunansa paremmin lukittuna tämän jälkeen. Oli nimittäin kuulemma ensimmäinen kerta, kun meidän piha-alueella kenenkään kotiin tunkeudutaan.
*** *** *** ***
Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti vain tykkäämään ja seuraamaan! Sieltä löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia ja ruoka-aiheisia juttuja!
Kommentit
Lähetä kommentti