Forza Azzurri, onnea Italia!
Eilen se tuli viimeistään selväksi. Lähes kaikki italialaiset ovat jalkapallofanaatikkoja, paikallisesti sanottuna tifosoja. Viime tiistain ruokamaininkien ja jalkapallon semifinaalin jälkeen naapurit alkoivat järjestämään yhteistä iltaa finaalia varten. Kaupunki oli ilmoittanut, ettei vallitsevan korona-tilanteen vuoksi tuo isoa näyttöä keskustaan, eikä minua olisi huvittanut isoon porukkaan lähteäkään finaalia katsomaan. Lopulta eräänä iltana naapurin naiset hyppivät tasajalkaa parvekkeemme edessä saadakseen huomioni. Kenelläkään ei ollut projektoria, mutta voisimme laittaa telkkarin meidän parvekkeelle, jonka edessä oli sopiva nurmikko katsoa illan finaalia. Tämä sopi ja näin tehtiin.
Pienessä alkuillan helteessä asettelimme telkkarin naapurin tuoman tukevan pöydän päälle. TV:n alkuperäinen jalka teipattiin jeesus-teipillä kiinni ja ohjelma alkoi parvekkeella. Naapurit lauloivat kansallislaulua käsi sydämellä, loppuosa vähän mumisten ja sanoja hakien, kunnes loppuhuipennuksen aikana kaikki huusivat huutaen viimeisen lauseen:” L'Italia Chiamò, Si!!”
Itse ottelua katsottiin enemmän ja vähemmän kiinnostuneena. Englannin maali heti alkuun oli aika tunnelmaa latistava, mutta nuoriso kiljui kovaa ja olivat tiukkoja ja erittäin puolueellisia tuomareita kisaa kohtaan. Tuomarit katsoivat aivan väärin kaikki tuomiot ja keltaiset kortit, jotka Italia sai. Tarvitsisivat kuulemma vahvemmat silmälasit.. Söimme pizzaa ja kebabia, joimme olutta, olin tehnyt erittäin epäonnistunutta pullaa, joka muokkaantui Nutellaleiväksi.. juttelimme kaikkien kanssa: kaikilla oli hauskaa! Lapset ilakoivat sen verran suureleisesti, että eräs perhe tuli pyytämään, josko lapset voisi sentään olla hiljempaa. Muuten ketään ei haitannut yhteinen TV/urheiluhetki ilta-aikaan yhteisellä pihalla. 
Kun Italia teki maalin, lähti kaikista ääntä! Nuoriso kyseli vanhemmiltaan, ostaisiko vanhemmat heille Chiesan pelipaidan, jos Italia voittaa. Suoranaista lupausta ei vielä tuolloin tullut. Kun peli siirtyi jatkoajalle, osa porukasta alkoi siivoamaan paikkoja, koska ei yksinkertaisesti kyennyt katsomaan liian jännittävää loppua!
Kun Italia vahvistui voittajaksi, alkoi kiljunta, huuto, juoksu ympäriinsä ja lopulta ulos porteista autoteille. Autot alkoivat tööttäillä ja ajella ympäriinsä Italian liput ikkunoista heiluen. Vielä tunti kisan jälkeen naapureita oli pihalla juttelemassa hienosta pelistä. Voittajan on helppo hymyillä.
Voin niin verrata Italian innostusta suomalaisten intoon jääkiekosta. Vaikka lajia ei seuraisi, tulisi kyllä selväksi, kuka on "pojan" tuonut kotiin. Jopa kyseinen perhe, joka kävi illalla pyytämänsä lapsia olemaan hiljempaa, oli seuraavana päivänä asettanut Italian lipun parvekkeelle. Saimme suuret kiitokset innosta jalkapalloa kohtaan, vaikka kaikki tietävät meidän olevan enemmän "lätkäkansaa". Ensi vuonna kuulemma yrittävät innostua vähän enemmän jääkiekosta meidän iloksi. Miehenikin totesi, ettei sitä tiedä, missä asumme seuraavien jalkapallon EM-kisojen aikana. Voi olla, että tämä oli erittäin ainutkertainen kokemus. Minun jäädessä lasten kanssa nukkumaan, hän lähti vielä kuvaamaan keskustan suuren liikenneympyrän juhlallisuuksia.
Mutta miksi Italialaisia urheilijoita kutsutaan Azzurri, (vaalean) sinisiksi?
Yhden selityksen mukaan väri tulisi ranskalaisilta, jotka pukeutuvat tumman siniseen. Toisen selityksen mukaan väri tulisi merestä ja taivaan sinestä. Oikea selitys värille kuulemma on kuitenkin Savoyn sininen: värillä haluttiin kunnioittaa 1900-luvun alussa hallinnutta Pienmonten perhettä. Jo 1930-luvulla kaikki urheilujoukkueet jalkapallosta rantapallojoukkueisiin pukeutuivat sinisiin asuihin jälkimmäisestä syystä.
Eli Forza Azzurri, Onnea Italia!
Itse ottelua katsottiin enemmän ja vähemmän kiinnostuneena. Englannin maali heti alkuun oli aika tunnelmaa latistava, mutta nuoriso kiljui kovaa ja olivat tiukkoja ja erittäin puolueellisia tuomareita kisaa kohtaan. Tuomarit katsoivat aivan väärin kaikki tuomiot ja keltaiset kortit, jotka Italia sai. Tarvitsisivat kuulemma vahvemmat silmälasit.. Söimme pizzaa ja kebabia, joimme olutta, olin tehnyt erittäin epäonnistunutta pullaa, joka muokkaantui Nutellaleiväksi.. juttelimme kaikkien kanssa: kaikilla oli hauskaa! Lapset ilakoivat sen verran suureleisesti, että eräs perhe tuli pyytämään, josko lapset voisi sentään olla hiljempaa. Muuten ketään ei haitannut yhteinen TV/urheiluhetki ilta-aikaan yhteisellä pihalla.
Mieheni pohdiskeli ja kyseli naapureilta, miksi Italian värit ovat Sini-valkoinen? Suomen on valkoisen talvihangen ja sininen järvien vuoksi. Italialaiset totesivat vain nauraen, koska se on sininen. Eivät he tienneet eikä heitä kiinnostanut.
Kun Italia teki maalin, lähti kaikista ääntä! Nuoriso kyseli vanhemmiltaan, ostaisiko vanhemmat heille Chiesan pelipaidan, jos Italia voittaa. Suoranaista lupausta ei vielä tuolloin tullut. Kun peli siirtyi jatkoajalle, osa porukasta alkoi siivoamaan paikkoja, koska ei yksinkertaisesti kyennyt katsomaan liian jännittävää loppua!
Kun Italia vahvistui voittajaksi, alkoi kiljunta, huuto, juoksu ympäriinsä ja lopulta ulos porteista autoteille. Autot alkoivat tööttäillä ja ajella ympäriinsä Italian liput ikkunoista heiluen. Vielä tunti kisan jälkeen naapureita oli pihalla juttelemassa hienosta pelistä. Voittajan on helppo hymyillä.
Voin niin verrata Italian innostusta suomalaisten intoon jääkiekosta. Vaikka lajia ei seuraisi, tulisi kyllä selväksi, kuka on "pojan" tuonut kotiin. Jopa kyseinen perhe, joka kävi illalla pyytämänsä lapsia olemaan hiljempaa, oli seuraavana päivänä asettanut Italian lipun parvekkeelle. Saimme suuret kiitokset innosta jalkapalloa kohtaan, vaikka kaikki tietävät meidän olevan enemmän "lätkäkansaa". Ensi vuonna kuulemma yrittävät innostua vähän enemmän jääkiekosta meidän iloksi. Miehenikin totesi, ettei sitä tiedä, missä asumme seuraavien jalkapallon EM-kisojen aikana. Voi olla, että tämä oli erittäin ainutkertainen kokemus. Minun jäädessä lasten kanssa nukkumaan, hän lähti vielä kuvaamaan keskustan suuren liikenneympyrän juhlallisuuksia.
Mutta miksi Italialaisia urheilijoita kutsutaan Azzurri, (vaalean) sinisiksi?
Yhden selityksen mukaan väri tulisi ranskalaisilta, jotka pukeutuvat tumman siniseen. Toisen selityksen mukaan väri tulisi merestä ja taivaan sinestä. Oikea selitys värille kuulemma on kuitenkin Savoyn sininen: värillä haluttiin kunnioittaa 1900-luvun alussa hallinnutta Pienmonten perhettä. Jo 1930-luvulla kaikki urheilujoukkueet jalkapallosta rantapallojoukkueisiin pukeutuivat sinisiin asuihin jälkimmäisestä syystä.
Eli Forza Azzurri, Onnea Italia!
Lähteet:
*** *** *** ***
Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti klikkaa linkkiä; tykkää ja seuraa! Löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia! Lukemisen iloa!
Hienoa toimintaa! 🏆🥇⚽️
VastaaPoista