Vihdoin saimme korona-rokotteen!

Siinä kesti hetken. Pitkään sen perään kyseltiin. Nimittäin kuuluisan Korona-rokotteen. Toukokuun alussa naapurimme mainitsi heidän saaneensa rokotteet, koska heillä oli erityislapsi. Hän pohti, että kyllähän meidänkin sitten rokote pitäisi saada, sillä kummallakin lapsellamme on perussairaus, joka saattaa herkistää koronalle. Kysyin lapsemme fysioterapeutilta asiaa, joka laittoi kysymystä eteenpäin. Vastaus "Kukaan ei tiedä." Viikon päästä hän laittoi linkin järjestelmään, jonne voisimme laittaa tietomme ja saada rokotteen. Näin teimme, mutta mitään ei kuulunut.

 

Käytännössä kaikki alkoi selviämään vasta siitä, kun näin eräänä keskiviikkona paikallislehden uutisen, jossa kerrottiin kaupungin tarjoaman 2000 ensimmäiselle Pfizerin rokotteen seuraavan viikonlopun aikana. Kaksi tuntia uutisen jälkeen juoksin lähimpään apteekkiin varaamaan aikoja. Apteekkari pahoitteli kovasti ensin sitä, että kaikki ajat olivat menneet ensimmäisen puolen tunnin aikana. Sitten älysin kysäistä, voisiko apteekkari tarkastaa, toimiiko edes meidän perheen Codice fiscalet (italialainen sotu + veronumero) ajanvaraukseen. Ei toiminut. Apteekkari suositteli käymään CUPissa, paikallisessa potilastoimistossa kysymässä ja selvittämässä asiaa.

Seuraavana aamuna menin käymään potilastoimistossa. Ensin jonotin ulkona 45 minuuttia, sisällä vain viisi. Työntekijä katseli koneelta tietojamme, ihmetteli, ettei nettilomake ollut tuottanut tulosta ja arveli, että rokotus aukeaisi meille seuraavana päivänä, jolloin kaikki kunnan 30-39 vuotiaat voivat varata rokoteajan. "Tule huomenna uudelleen" hän sanoi. Ja jälleen juoksin perjantai-aamujna jonottamaan. Jono oli lyhyt, tällä kertaa vain vartti ulkona, viisi minuuttia sisällä ja 45 minuuttia tiskillä. Ymmärtäväinen työntekijä kysyi muilta neuvoa, sillä edelleenkään järjestelmä ei sallinut varata meille aikoja rokotukseen. Lopulta hän kirjoitti pitkän sähköpostin jonnekin ylemmille tahoille, kertoi mieheni olevan kaupungissa opiskelijana ja siksi perheemme olevan täällä. Hän kirjoitti pitkää romaania sekä laittoi kopiot minun ja mieheni codice fiscalista,  eurooppalaisista sairaanhoitokorteista sekä passeista. Pitkän näpytyksen jälkeen hän kertoi, ettei voi tehdä muuta. Odottaisimme vastausta, joka saattaisi tulla huomenna, ensi viikolla tai syyskuussa. Menetin uskoni siihen pisteeseen.

Kunnes, seuraavan viikon perjantaina minulle tuli viesti, että olen oikeutettu rokotteeseen. Jäin vielä odottamaan mieheni viestiä, mutta sitä ei kuulunut. Lauantai-aamuna kuitenkin edelliskerran virkailija soitti ja kertoi ilouutisen, saavu paikalle ja pyydä päästä keskustelemaan "Sportello 3" (luukku 3) työntekijän kanssa. Näin tein ja saimme varattua meille ajan! Olin positiivisesti yllättynyt asian hoidon nopeudesta, vain viikko! Onneksi täällä Italiassa myös lauantai on virallinen työpäivä, ajattelin tuolloin! Kaikki, jotka ovat asioineet italialaisissa toimistoissa tietävät, että asiat harvoin menevät helpomman kautta. Yleensä asoidaan yhden asian vuoksi monia kertoja aina tuoden ja vieden uusia tietoja, asiakirjoja ynnä muita.

Tänään sitten pääsimme ottamaan ensimmäisen rokotteen ja kuinka nätisti asia hoituikaan: tuntui kuin olisimme olleet jonkinlaisia erityishenkilöitä paikalla! Ensin meidät ohjattiin muiden kanssa luukulta toiselle hakemaan ja täyttämään asiakirjoja. Minun mennessä sekaisin sanoissani, sairaanhoitaja kysyi, puhunko englantia. Tämän jälkeen hän haki englantia puhuvan lääkärin paikalle, joka ohjasi meidät täytettyjen lappujen kanssa toisen lääkärin luokse vastaamaan kysymyksiin allergioista, raskauksista ynnä muista perusasioista. Tämän jälkeen meidät ohjattiin suoraan ensimmäisenä tyhjenevään huoneeseen rokotettavaksi. Ohitimme valehtelematta 15-20 henkilöä jonossa. Rokotuksen jälkeen kyseinen lääkäri ohjasi meidät istumaan isoimmille pehmeille tuoleille odottamaan vartiksi, ettemme saisi sivuoireita rokotteesta. Muut istuivat peruskoulun kovilla penkeillä. Kysyessämme todistusta rokotuksista, hän kävi hakemassa ne suoraan koneelta meille. Paikalliset joutuivat vartin odottamisen jälkeen odottamaan omia todistuksia pitkissä jonoissa, joissa valehtelematta meni toinen vartti. 

Iltaa kohden käsi meni kipeäksi, kuin olisin pelannut sulkapalloa liian kovin ottein. Yön nukuin huonosti, sillä käteen sattui, jos menin sen päälle. Muuten mitään oireita ei ole tullut. Vahvisterokote Italiassa annetaan tällä hetkellä viiden viikon päästä ensimmäisestä, meillä se siis tulee elokuun alkuun. Tähänkin on aika jo varattuna valmiiksi, sillä kummatkin ajat annetaan samalla kertaa.

Mutta miten onnistuimme saamaan rokotteet ilman kirjoja täällä? Uskon vahvasti, että niin meidän kuin työntekijän asenteella oli paljon vaikutusta asiaan. Meidän huoli perheemme (ja Italian) hyvinvoinnista ja halusta ottaa rokote kaikkien hyvinvoinnin kannalta sekä työntekijän halu auttaa ihmisiä ja ottaa selvää uusista asioista. Meidän perheen asioinnit ei ikinä ole olleet helpoimmasta päästä. Osa työntekijöistä on osoittanut ovea ja toivottanut tervetulleeksi italiaa puhuvan kanssa, toiset ovat valmiita tekemään kaikkensa ratkaistakseen uuden haasteen kielimuurista huolimatta. Ehkä myös yksi monista löytämistämme neliapiloista on nyt käytetty. 

*** *** *** ***

Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti vain tykkäämään ja seuraamaan! Sieltä löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia ja ruoka-aiheisia juttuja!