Matka Suomeen meidän silmin kesällä 2021

Maanantai oli pitkä, mutta sen arvoinen. Matka Suomeen kesti kaikkinensa 14 tuntia ja Suomi otti meidät vastaan viileän sateisena.
 

Olimme varanneet lennot jo kesäkuussa. Lentojen hinnat vaikuttivat kallistuvan joka viikko noin 50 euroa, mitä lähemmäs elokuuta tultiin. Katselin hintoa pari viikkoa, kunnes päätin varata lennot. Olin todella epävarma matkan suhteen. Koronan kanssa tilanne oli kummassakin maassa hyvä, mjutta jokin kolkutti takaraivoa. Jonotin Finnairin sivuillle varmistaakseni lentojen lisäksi koirallemme Nannalle ruumasta paikan. Edellisvuodesta oppineena muistin Finnairin lentävän usein Norralla Milano-Helsinki väliä, jolloin koneessa olisi vain yksi ruumapaikka lemmikille. Pitkän ja tukalan jonotuksen päätteeksi chatti heitti minut viime hetkellä ulos. Hermostuneena kirjoitin chattiin liiankin monelle tutun Vatun kuuloisen sanan, jonka karman seurauksena olinkin seuraavana jonossa. Suurien pahoitttelujen ja yhteensä parin tunnin odotuksen jälkeen saimme lennot ja koiralle paikan varattua koneesta.

Seurasin tiiviisti seuraavien viikkojen ajan jatkuvasti muuttuvia maahantulosuosituksia ja määräyksiä Suomeen. Lisäksi luin paljon Facebookin ryhmissä käytyjä keskusteluja, kuinka eri tavoin ihmiset pääsivät maahan. Suositukset ja määräykset tuntuivat muuttuvan niin maan hallituksen kuin Finnairin työntekijöidenkin mukaan. Olin juuri saanut chatista yhtä tietoa, kun toisaalta tuli jo toista. Facebookissa ihmisten mukaan piti todistaa oikeutensa matkustaa, vaikka tällaista ei olisi tarvinnut. Mielenkiinnolla seurasin muutoksia ja pelkäsin tiukennuksia tulevan vielä lapsillemme, jotka sen hetken tiedon mukaan pääsisivät maahan ilman testejä. Itse olemme mieheni kanssa saaneet juuri kummatkin rokotukset Italian puolelta, joten rokotetodistuksella meidän pitäisi päästä maahan. Yllättäen maahantuloa höllennettiin, vaikka Delta-variaatio alkoi jylläämään Suomessa.

Tein suositellun Fin-entryn kaksi päivää ennen lentoa ja yllätykseksi vastauksen perusteella lastemme pitikin mennä jo kentällä testiin. Olin yllättynyt. Luin rajavartioston, Finnairin ja hallituksen sivuilta, ettei alle 16-vuotiaita tarvitse testata, mutta Fin-entry väitti toista. Meidän aikuisten ei tarvitsisi testiä tehdä, sillä meillä oli jo rokotteet. En halunnut pilata lasten intoa matkan suhteen kertomalla mahdollisesta testistä. Ilmoittaisin asiasta sitten Helsingissä. 

Hetken hengähdys ilman maskia.

Lähdimme matka-aamuna kotoa reissuun klo 9:50. Kävelimme koko perhe sirkuksen tavoin kohti juna-asemaa, josta hyppäsimme Milanoon menevään Intercityyn. Olimme varanneet viime vuoden tavoin suoran junareitin Milanoon, sillä halusimme välttää turhia siirtymiä. Onneksi kaupungistamme menee 1-3 linjaa päivässä suoralla yhteydellä. Perheellämme oli maskit kasvoilla nuorinta lukunottamatta. Lapset olivat innoissaan junassa olemisesta! Meillä oli pöydällinen paikka, joka lisäsi pitkän matkan mukavuusasteita hurjasti. Lapset leikkivät pehmoleluilla, piirsivät ja katselivat hienoja maisemia, jotka vilahtivat ikkunassa. Välillä syötiin ja yritettiin levätä. 3,5 tunnin istumisen jälkeen vaihdoimme hölkäten Malpensan lentokentälle vievään junaan, jonka matka kesti vielä 45 minuuttia. Nuorempi nukahti tässä vaiheessa, vanhempi istui isänsä kanssa aavistuksen ruuhkautuneessa junassa toisaalla. Edellisvuoteen verrattuna junassa oli paljon enemmän ihmisiä liikkeellä lentokentälle. Nanna-koiramme oli junamatkat tottuneesti kuljetuslaatikossaan. Välillä hän kaipasi huomiota, mutta pääasiassa jo tottuneesti nukkui matkan. Olin käyttänyt häntä aamuvarhain pitkähköllä aamulenkillä, jotta uni maistuisi paremmin.

Lentokentälle päästyämme mieheni lähti lenkittämään Nannaa ja minä juoksutin lapsia ulkona. Lapset juoksivat lentokoneina, hyppivät kivetyksien yli, kaikkiaan purkivat yli neljän tunnin junassa istumisesta kertynyttä energiaa. Pienen ulkoilun jälkeen etsimme kauan kaivatun McDonaldsin, jonka mättöä söimme kaksin käsin. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun Greenpassia kysyttiin meidän perheeltä. Onneksi olimme saaneet kyseiset passit juuri edellisviikolla pitkän etsimisen ja sattumusten summien jälkeen puhelimiimme. Passin saantia vaikeutti paljon se, ettemme kuulu Italian terveydenhuollon piiriin.
 

Myöhäisen lounaan jälkeen kävimme vielä juoksuttamassa koiraamme ja lapsia lisää. Suurin osa päivästä kun oli odottamista tai istumista, oli hyvä pitää pieniä juoksutaukoja lapsille, jotka pääsivät purkamaan innostusta ja jännitystä matkan ajalta. Kentälläoloaika oli lähes täydellinen, sillä tämän jälkeen pääsimme tekemään check-innin. Loppu meni rutiinilla. Pääsimme koneeseen varttia myöhemmin alkuperäisestä aikataulusta, sillä lento oli myöhässä. Koneeseen nousuun tarvitsimme vain passin ja nousukortin. Kone lensi myötätuulessa ollen alkuperäisen aikataulun mukaan Suomessa. Lennolla lapset eivät malttaneet nukkua, vaan olivat innoissaan koneessa olosta. Finnairin tarjoaman Elovena-välipalakeksit menivät kuumille kiville. Välillä luettiin, hetken päästä piirrettiin. Vessakin oli lapsista ihan siedettävä, vaikkakin kovaääninen. Kolmen tunnin lento meni lopulta yllättävän nopeasti.

Fin-entry oli päättänyt, että lapsiltamme (3- ja 6-vuotiaat) pitäisi ottaa Korona-testi heti kentällä, mutta onneksemme kentän virkailijat olivat eri mieltä ja päästivät meidät suoraan läpi Greenpassin näytön jälkeen. Hekin olivat ihmeissään Fin-entryn päätöksestä lapsiemme testauttamisen suhteen.

Pääsimme perille kohteeseen vähän puolen yön jälkeen. Matkanteko kesti siis kaikkinensa aavistuksen reilu 14 tuntia. Reissu meni sujuvasti eikä lapsetkaan ärsyyntyneet matkustamiseen. Ihme kyllä. He käyttivät aikansa piirtämiseen, pehmoleluilla leikkimiseen ja odotellessa juoksenteluun. Minulla kylläkin meni pari päivää toipua tuosta reissupäivästä.
 

Kaikkiaan matkaaminen on muuttunut paljon sitten viime vuoden. 2020 matkaaminen oli vielä vapaampaa, vaikkakaan silloinkaan sitä ei suositeltu. Olemassa olevat testit eivät olleet tulleet vielä yleiseen käyttöön. Välillä tuntuu, että tänä vuonna matkaaminen on todella stressaaavaa koko ajan muuttuvine säädöksineen. On erilaisia testejä, rokotuksia, karanteenia.. ja kaikkihan muuttuu viikosta toiseen, joten kokoajan pitää olla tarkastaa, mitä juuri nyt halutaan. Vaikka matkustaminen on hankaloitunut, se on mielestäni hyvä juttu. Yritämme kaikki selvitä tästä tilanteesta ja voittaa tämän taudin. Meidän perhe oli liian heikko: ilman turvaverkkoa tai lähipiiriä Italiassa, meille tuli pakottava tarve nähdä vuoden jälkeen sukulaisemme ja ystävämme. Olisimme voineet jäädä väsyneinä kotiin Italiaan, mutta tulevat elokuuun helteet ja kova ikävä sukulaisia kohtaan ajoi meidät Suomeen. En kadu päätöstä, kun katson lapsiemme leikkiä isovanhempien kanssa. En kadu, että saan vihdoin nukkua vähän pidempään ja levättyä sen verran, että jaksan hoitaa kaiken taas vuoden ajan. En kadu, että näemme vihdoin ystäviä kasvotusten ja saamme nähdä heidän lapsiaan. Elämä on edelleen hankalaa koronan kanssa, mutta on tämä reissu kaiken arvoinen.

*** *** *** ***

Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti klikkaa linkkiä; tykkää ja seuraa! Löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia! Lukemisen iloa!