Kesä 2022
Kesää odotettiin kuin kuuta nousevaa! Minun ensimmäinen kouluvuosi olisi lopuillaan, uusi työ olisi aika hyvin handlattuna takataskussa ja elämä oli mallillaan. Tarkoitus olisi, että asuisimme täällä vielä vuoden vaihteeseen asti ja sen jälkeen kaikki oli auki.
Itse olin ottanut kesälle kaiken päälle kaksi kesäkurssia koulun puolelta ja lisäksi tein paljon extratunteja töissä kerätäkseni rahaa säästöön. Kesäkuun puolessa välissä olin jo aivan piipussa ja tuntui että pää oli sumussa. Onneksi tähän väliin pääsimme viikoksi Toscanaan lataamaan akkuja suomalaisen ystäväperheen ja heidän perheidensä kanssa. Vaikka porukkaa oli paljon, emmekä tunteneet kaikkia kunnolla, oli reissu lähes täydellinen! Ainoa harmaita pilviä aiheuttanut asia ensimmäisen päivän ukkosen lisäksi oli se, että suunnitelmamme täällä asumisen suhteen muuttui tuon viikon aikana ja tulemme elämään täällä taas vuoden ylimääräistä. Periaatteessa minua ei haittaa täällä pidempään asuminen, mutta taloudellisesti se alkaa painaa perheemme kukkaroa muutenkin nousevien hintojen lisäksi.
Palattuamme minilomalta tein töitä koko heinäkuun aamuaikaisesta iltapäivään. Näin minulla jäi vielä aikaa olla lasten kanssa, jotka aamuisin leikkivät suht sulassa sovussa keskenään. Italiassa monet lapset käyvät koulujen loputtua kesäkerhoissa, jotka saattavat kestää 8-18. Pitkiä päiviä pienillekin lapsille. Esikoinen ei halunnut tänä vuonna itse kesäkerhoon, joten hän sai levätä kotona. Heinäkuu oli todella kuuma, joten jouduimme odottamaan pitkälle iltaan, että pytstyimme lähtemään ulos koiramme Nannan kanssa. Kellomme kääntyi niin, että usein olimme illalla vasta lähdössä ulos klo 21 aikaan ja palailimme takaisin klo 23 aikoihin. Heinäkuun nurinkurinen kellonaika tarttui myös elokuuhun, vaikka silloin olimmekin karussa kuumaa Italian keskikesää.
Itse olin ottanut kesälle kaiken päälle kaksi kesäkurssia koulun puolelta ja lisäksi tein paljon extratunteja töissä kerätäkseni rahaa säästöön. Kesäkuun puolessa välissä olin jo aivan piipussa ja tuntui että pää oli sumussa. Onneksi tähän väliin pääsimme viikoksi Toscanaan lataamaan akkuja suomalaisen ystäväperheen ja heidän perheidensä kanssa. Vaikka porukkaa oli paljon, emmekä tunteneet kaikkia kunnolla, oli reissu lähes täydellinen! Ainoa harmaita pilviä aiheuttanut asia ensimmäisen päivän ukkosen lisäksi oli se, että suunnitelmamme täällä asumisen suhteen muuttui tuon viikon aikana ja tulemme elämään täällä taas vuoden ylimääräistä. Periaatteessa minua ei haittaa täällä pidempään asuminen, mutta taloudellisesti se alkaa painaa perheemme kukkaroa muutenkin nousevien hintojen lisäksi.
Palattuamme minilomalta tein töitä koko heinäkuun aamuaikaisesta iltapäivään. Näin minulla jäi vielä aikaa olla lasten kanssa, jotka aamuisin leikkivät suht sulassa sovussa keskenään. Italiassa monet lapset käyvät koulujen loputtua kesäkerhoissa, jotka saattavat kestää 8-18. Pitkiä päiviä pienillekin lapsille. Esikoinen ei halunnut tänä vuonna itse kesäkerhoon, joten hän sai levätä kotona. Heinäkuu oli todella kuuma, joten jouduimme odottamaan pitkälle iltaan, että pytstyimme lähtemään ulos koiramme Nannan kanssa. Kellomme kääntyi niin, että usein olimme illalla vasta lähdössä ulos klo 21 aikaan ja palailimme takaisin klo 23 aikoihin. Heinäkuun nurinkurinen kellonaika tarttui myös elokuuhun, vaikka silloin olimmekin karussa kuumaa Italian keskikesää.
Heinäkuun vikana päivänä suuntasimme Bolognaan kahden yön pikalomalle. Kiertelimme kaupunkia ja ihastelimme uusia nähtävyyksiä. Aluksi kaupunki vaikutti todella sotkuiselta, mutta jo ensimmäisen illan aikana oikeastaan mieluinen kaupunkiin. Huomasin kuitenkin, ettei isot kaupungit ole enää tehty minulle. Tykkään asua pienessä ja rauhallisessa kaupungissa enkä kaipaa suurkaupunkeihin.
Kuten aikaisempina vuosina, myös tänä vuonna elokuun lomailimme siis Suomessa! Olimme lomalla neljä kaunista viikkoa. Loma oli minulle jollain tavalla todella tunnerikas. Lapsillamme oli normaalia enemmän lääkärikäyntejä, joka söi niin lomapäiviä kuin tavallaan jaksamistakin. Onneksi lähes kaikki on kuitenkin hyvin, eikä mitään stressattavaa saatu Italiaan mukaan.
Lisäksi lähdin äitini kanssa tekemään pikaisen reissun Ranualle, jossa olen viettänyt lapsuudessani jokaisen heinäkuun mökillä serkkujen kanssa. Äitini on sieltä kotoisin ja kaikkien hänen sisarustensa mökit on rakennettu lähekkäin: meillä oli lapsena pieni kesäyhteisö, johon kaikki saapuivat lomailemaan yhtä aikaa. Luulin, että kaikkien mummolat ovat samanlailla sukulaisten ja serkkujen ympäröimänä ja vasta teini-ikäisenä tajusin, ettei näin olekaan. Valitettavasti reissu ei ollut mikään ilon juhlaa, sillä kyseisellä reissulla saatoimme enoni viimeiselle matkalle. Hautajaisten lisäksi näin paljon sukulaisia ja serkkuja, joiden kanssa juttu luisti kuin olisimme nähneet pari viikkoa sitten. Oli haikeaa kävellä samoja metsäreittejä, kuin lapsena; huomata kuinka jokaisessa mökissä oli edelleen se tuttu oma tuoksunsa; luonnon ranta oli edelleen puhdas ja Simojärven vesi kirkas. Opin, että iskelmä voi olla enemmänkin kuin pelkkää humppaa. Tykästyin kerrassaan. Ehkä olen tulossa vain vanhaksi?
Ranuan reissun jälkeen tein töitä viikon ja kävin moikkaamassa työkavereitani syksyn Kickoff-päivässä. Kävimme myös perheen kanssa Korkeasaaressa, Sporamuseossa, Picknick-auto- ja Hakkapeliittatapahtumissa etc etc. Näin ystäviä ja juhlimme synttäreitä. Kauhistelin kauppojen hintoja. Kaikkea perussuomi-touhuja!
Kuten aikaisempina vuosina, myös tänä vuonna elokuun lomailimme siis Suomessa! Olimme lomalla neljä kaunista viikkoa. Loma oli minulle jollain tavalla todella tunnerikas. Lapsillamme oli normaalia enemmän lääkärikäyntejä, joka söi niin lomapäiviä kuin tavallaan jaksamistakin. Onneksi lähes kaikki on kuitenkin hyvin, eikä mitään stressattavaa saatu Italiaan mukaan.
Lisäksi lähdin äitini kanssa tekemään pikaisen reissun Ranualle, jossa olen viettänyt lapsuudessani jokaisen heinäkuun mökillä serkkujen kanssa. Äitini on sieltä kotoisin ja kaikkien hänen sisarustensa mökit on rakennettu lähekkäin: meillä oli lapsena pieni kesäyhteisö, johon kaikki saapuivat lomailemaan yhtä aikaa. Luulin, että kaikkien mummolat ovat samanlailla sukulaisten ja serkkujen ympäröimänä ja vasta teini-ikäisenä tajusin, ettei näin olekaan. Valitettavasti reissu ei ollut mikään ilon juhlaa, sillä kyseisellä reissulla saatoimme enoni viimeiselle matkalle. Hautajaisten lisäksi näin paljon sukulaisia ja serkkuja, joiden kanssa juttu luisti kuin olisimme nähneet pari viikkoa sitten. Oli haikeaa kävellä samoja metsäreittejä, kuin lapsena; huomata kuinka jokaisessa mökissä oli edelleen se tuttu oma tuoksunsa; luonnon ranta oli edelleen puhdas ja Simojärven vesi kirkas. Opin, että iskelmä voi olla enemmänkin kuin pelkkää humppaa. Tykästyin kerrassaan. Ehkä olen tulossa vain vanhaksi?
Suomen reissun jälkeen kotiinpaluu oli odotettu. Saimme hengähtää viikon ennen kuopuksen eskarin alkua. Esikoisen koulu alkoi kuun puolessa välissä, jolloin kauan kaivattu arki palasi taloon. Itsellä jatkui työt ja koulukin siinä samassa. Alkusyksyn aikana päätimme, että kuopus aloittaa tekemään neljästi viikossa pidempää päivää eskarissa, jolloin hän saa enemmän aikaa leikkiä ja jopa nukkua päikkärit, jota kotona ei suostu tekemään. Vielä ei ole flunssatkaan iskenyt pahemmin päälle *kopkop puuta koputan!
Näillä kesämuistoilla on taas hyvä yrittää jatkaa blogin ylläpitämistä! Olisikohan teillä lukijoilla jotain aiheenpoikaisia, josta voisin kirjoitella? Saa kommentoida someen sekä blogin kommentteihin!
*** *** *** ***
Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti klikkaa linkkiä; tykkää ja seuraa! Löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia! Lukemisen iloa!
Kommentit
Lähetä kommentti