Emilia-Romagnan tulva
Tiistaiyönä 16.5.2023 alkoi sade. Pelasimme veljeni ja mieheni kanssa lautapeliä ja seurasimme sadetutkaa. Tiesimme, että pian alkaisi sataa, mutta emme tienneet kuinka sade vaikuttaisi.
Tiistaina tuntui hassulta, että koulutkin suljettiin sateen vuoksi. Ei sade niin rankalta vaikuttanut. Tiistai-iltana ei enää naurattanut, maa oli ollut rutikuivaa todella pitkän kuivan kauden jälkeen eikä se imenyt vettä ollenkaan. Pormestari ilmoitti jokien tulvivan illalla 19:30-20:30 välillä ja pyysi ihmisiä suojautumaan ja nousemaan jokien varsilla ylempiin kerroksiin. Mitään ei voisi tehdä ja vesi tulisi. Vesi ryöpsähti ja hetkessä alkoi tulla uutisia vedenvaraan joutuneilta tutuilta jokien varrilta kummaltakin puolen kaupunkia.
Meillä alkoi pätkimään sähköt illalla ja 23 aikoihin sähköt menivät poikki. Lapset olivat juuri menossa nukkumaan mummin kanssa, mutta ketään ei enää nukuttanut. Menin ulos juttelemaan naapureiden kanssa: kaikki olivat paniikissa ja pohtivat voiko vesi nousta meille asti.. Eräs mainitsi kuulleensa arvion, että kymmenisen senttiä saattaisi tulla. Meihin se ei vaikuttaisi, sillä asumme metrin korkeudella, mutta vastapäisten naapurien puolesta huoletti. He eivät saaneet edes jaettavia hiekkasäkkejä, sillä ne olivat loppuneet heti.
Lopulta sähköt palasivat ja yö nukuttiin huonosti. Pitkin yötä puhelin piippasi, kun naapurit viestittelivät. Aamulla aloimme ymmärtämään kuinka laajasta tulva-alueesta oli kyse. Netti ei toiminut kuin meistä muutamalla, moni naapureista ei voinut edes soittaa sukulaisille kertoakseen olevansa kunnossa. Puolet kaupungista oli mudan vallassa, sillä lähikumpareilta oli maa murtunut alas sateen voimasta aiheuttaen osittain vesimassojen vyöryn kaupunkiin korkean sademäärän lisäksi. Oltiin mitattu, että 36 tunnin aikaan oli satanut vettä koko kevään edestä.
Äitini ja veljeni oli meillä kylässä ja torstai-aamuna heillä olisi ollut lento. Aloimme selvittämään mahdollisuuksia, sillä tiet ja junarata olivat tulvaveden valtaamana. Vesi oli noussut korkeimmillaan yhdeksään metriin. Olimme saarroksissa. Soitimme Finnairille, josta saimme lopulta siirrettyä liput perjantai-illalle. Keskiviikkona juoksin ympäriinsä kyselemässä kyytimahdollisuuksia, mitkä näyttivät heikoilta. Kukaan ei osannut sanoa mitään.
Samalla somessa seurasimme kaupunkimme ja lähiseudun tuhoa. Kaikkialla oli mutaa ja vettä, ihmiset jumissa kodeissaan, omaisuus tuhoutuneena, kaiken menettäneenä. Minua itketti, mutta nielin kyyneleitä lasten vuoksi. Kerroimme kyllä mitä oli tapahtunut ja kuinka se kosketti monia heidän ystäviään. Osalla oli sortuma aivan kodin vieressä eikä talo ollut turvallinen, osalla oli vettä metrin verran. Osa oli elänyt lopulta useamman päivän kodisssan ilman yhteyttä keneenkään, ilman ruokaa tai juotavaa..
Torstaina kävin selvittämässä taas vieraillemme kyytiä niin juna-, bussi- kuin taksiasemilta. Juoksimme erään amerikkaisen kanssa käsikynkkää kyselemässä ja selvittämässä asiaa. Hänenkin piti päästä Bolognan kautta Milanosta lähtevälle lennolle jenkkeihin. Kuulimme, että moottoritie Bolognaan avautuisi ja äitini ja veljeni pääsisivät mahdollisesti pois tulva-alueelta. Sain erään taksin numeron, kenen kanssa selvittelin kyyditystä moneen kertaan.
Perjantaina taksi vei meidät lopulta Faenzaan rankan vesisateen saattelemana. Jouduimme tekemään pitkän kiertoteitin päästäksemme tulva-alueiden ohi. Matkalla näin valtavia vesimassoja, josta nousi taloja, mutaisia tavarakasoja, ihmisten omaisuus kadulle heitettynä, viljelykset tuhoutuneena. Näkymä veti hiljaiseksi. Olin kuitenkin onnellinen, että sukulaiseni pääsisi pois. Saatoin heidät junaan taksin odottaessa.
Kotiin päästyä jumituin ja väsyin täysin. Kaikki uupumus iski kerralla päälle. Suoranaisesti tuijotin tyhjyyteen monia tunteja. Surin. Kaikki tunteet puskivat läpi. En muista oikeastaan viikonlopusta paljoakaan. Mieheni siivosi, minä omin sohvan itselleni. Muistan harmitelleeni, etten väsymyksestä jaksanut lähteä auttamaan tuttujani tuhoalueella. Olin lähettänyt heille kyllä viestiä, missä kerroin olevani pahoillani heidän tilanteesta. Sunnuntaina yritimme nauttia auringosta.
Nyt tulvan alkamisesta on reilu viikko. Koulut alkoivat maanantaina, mutta olemme edelleen punaisella vaara-alueella. Kaupunki yrittää palata normaaliin arkeen. Tänään keskiviikkona on kansallinen surupäivä tulvissa kuolleiden muistolle. Tulevana viikonloppuna meillä on useammatkin synttärit, vaikka itseä ei oikein juhlittaisi, mutta lapsiakin pitää ajatella. Olen kuitenkin luvannut lähteä lasten kanssa auttamaan erästä heidän ystäväänsä. Olen levännyt ja haluan kantaa korteni kekoon.
Tulva oli ensimmäinen näin vakava onnettomuus tällä alueella. Kymmeniätuhansia ihmisiä evakuoitiin, jopa kokonaisia kyliä. Monet menettivät omaisuutensa, kotinsa, vähintään 15 myös henkensä. Vesi tuli minuuteissa, eikä sen voimaan kukaan meinannut uskoa. Moni kaupunki kärsi suunnattomia tuhoja. Tämä on tapahtunut nyt kerran ja kysymys kuuluu, milloin tämä tapahtuu uudelleen?
Tiistaina tuntui hassulta, että koulutkin suljettiin sateen vuoksi. Ei sade niin rankalta vaikuttanut. Tiistai-iltana ei enää naurattanut, maa oli ollut rutikuivaa todella pitkän kuivan kauden jälkeen eikä se imenyt vettä ollenkaan. Pormestari ilmoitti jokien tulvivan illalla 19:30-20:30 välillä ja pyysi ihmisiä suojautumaan ja nousemaan jokien varsilla ylempiin kerroksiin. Mitään ei voisi tehdä ja vesi tulisi. Vesi ryöpsähti ja hetkessä alkoi tulla uutisia vedenvaraan joutuneilta tutuilta jokien varrilta kummaltakin puolen kaupunkia.
Lopulta sähköt palasivat ja yö nukuttiin huonosti. Pitkin yötä puhelin piippasi, kun naapurit viestittelivät. Aamulla aloimme ymmärtämään kuinka laajasta tulva-alueesta oli kyse. Netti ei toiminut kuin meistä muutamalla, moni naapureista ei voinut edes soittaa sukulaisille kertoakseen olevansa kunnossa. Puolet kaupungista oli mudan vallassa, sillä lähikumpareilta oli maa murtunut alas sateen voimasta aiheuttaen osittain vesimassojen vyöryn kaupunkiin korkean sademäärän lisäksi. Oltiin mitattu, että 36 tunnin aikaan oli satanut vettä koko kevään edestä.
Äitini ja veljeni oli meillä kylässä ja torstai-aamuna heillä olisi ollut lento. Aloimme selvittämään mahdollisuuksia, sillä tiet ja junarata olivat tulvaveden valtaamana. Vesi oli noussut korkeimmillaan yhdeksään metriin. Olimme saarroksissa. Soitimme Finnairille, josta saimme lopulta siirrettyä liput perjantai-illalle. Keskiviikkona juoksin ympäriinsä kyselemässä kyytimahdollisuuksia, mitkä näyttivät heikoilta. Kukaan ei osannut sanoa mitään.
Torstaina kävin selvittämässä taas vieraillemme kyytiä niin juna-, bussi- kuin taksiasemilta. Juoksimme erään amerikkaisen kanssa käsikynkkää kyselemässä ja selvittämässä asiaa. Hänenkin piti päästä Bolognan kautta Milanosta lähtevälle lennolle jenkkeihin. Kuulimme, että moottoritie Bolognaan avautuisi ja äitini ja veljeni pääsisivät mahdollisesti pois tulva-alueelta. Sain erään taksin numeron, kenen kanssa selvittelin kyyditystä moneen kertaan.
Perjantaina taksi vei meidät lopulta Faenzaan rankan vesisateen saattelemana. Jouduimme tekemään pitkän kiertoteitin päästäksemme tulva-alueiden ohi. Matkalla näin valtavia vesimassoja, josta nousi taloja, mutaisia tavarakasoja, ihmisten omaisuus kadulle heitettynä, viljelykset tuhoutuneena. Näkymä veti hiljaiseksi. Olin kuitenkin onnellinen, että sukulaiseni pääsisi pois. Saatoin heidät junaan taksin odottaessa.
Nyt tulvan alkamisesta on reilu viikko. Koulut alkoivat maanantaina, mutta olemme edelleen punaisella vaara-alueella. Kaupunki yrittää palata normaaliin arkeen. Tänään keskiviikkona on kansallinen surupäivä tulvissa kuolleiden muistolle. Tulevana viikonloppuna meillä on useammatkin synttärit, vaikka itseä ei oikein juhlittaisi, mutta lapsiakin pitää ajatella. Olen kuitenkin luvannut lähteä lasten kanssa auttamaan erästä heidän ystäväänsä. Olen levännyt ja haluan kantaa korteni kekoon.
Tulva oli ensimmäinen näin vakava onnettomuus tällä alueella. Kymmeniätuhansia ihmisiä evakuoitiin, jopa kokonaisia kyliä. Monet menettivät omaisuutensa, kotinsa, vähintään 15 myös henkensä. Vesi tuli minuuteissa, eikä sen voimaan kukaan meinannut uskoa. Moni kaupunki kärsi suunnattomia tuhoja. Tämä on tapahtunut nyt kerran ja kysymys kuuluu, milloin tämä tapahtuu uudelleen?
*** *** *** ***
Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti klikkaa linkkiä; tykkää ja seuraa! Löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia! Lukemisen iloa!
Kommentit
Lähetä kommentti