Uusi normaali?

Pohdin uudenlaista maailmaamme erään lauantaisen aamulenkin jälkeen. Lähdimme koko perheen voimin kävelylenkille ilman suuntaa. Aluksi koiramme vei meitä nenä edellä eteenpäin. Lopulta myös me päätimme risteyksessä suunnan, joka vei meidät kohti historiallista rakennelmaa, Porta Schivoniaa. Schivonia mainitaan ensimmäisen kerran kirjoituksissa jo vuodelta 1282, joten ikää sillä jo on. Porttia on purettu ja uudelleen sijoitettu, sitä on koristeltu Madonna del Fuocon kuvilla. Se on viimeinen portti, joka on pystyssä vanhasta kaupungin muurista. Portti on nähnyt sotia, sairauksia, vallankaappauksia ja nyt se on nähnyt myös Koronan. Taudin, joka laittoi koko maailman polvilleen.

Olemme asuneet lähes kolmen kuukauden ajan asuntomme portin sisäpuolella. Lapset ovat olleet joskus pihalla, toisaalta ulkoilu hoidettiin parvekkeella. Minä tai mieheni kävimme yksin kaupassa ostamassa useammalle päivälle tarvikkeita. Tämä kävely oli toinen kerta yhdessä perheenä sen jälkeen, kun tiukimmasta karanteenista annettiin vapautuksia. Joka viikko vapautuksia tuli lisää ja jostain syystä pelko kasvoi sisälläni sitä mukaa. Mitä jos kaikki ei menekään niin kuin on suunniteltu? Saatammeko itsemme suureenkin vaaraan menemällä lenkille, käymällä puistossa tai kaupoilla? Missä vaiheessa uskallamme ottaa tytöt mukaan ruokaostoksille. Kyllähän kaupoissa jo näki lastemme ikäisiä mukana, mutta me emme vielä halua. Lapsillakin pitäisi olla maskit ja hanskat kaupoissa, ja varsinkin hanskat olisivat aivan liian suuria heille. Lisäksi kummatkin lapsemme kuuluvat riskiryhmään: esikoinen astman ja kuopus SEDc-luustosairautensa vuoksi, mistä johtuen myös hänen keuhkonsa saattavat olla pienemmät ja herkemmät. Emme kuitenkaan voi elää kuplassa omassa kodissa tai pihassa. Varauduttava on ennemmin tai myöhemmin, mutta miten..
 

Viime viikolla karanteeniin tuli lisää löyhennyksiä: 69 päivän jälkeen kahvilat ja ravintolat avasivat ovensa, maskia ei tarvitse pitää ulkona, paitsi jos metrin etäisyys toisiin ei onnistu. Itsetehtyä kulkulupaa ei tarvita enää, saamme myös liikkua naapurimme mukaan koko Emilia-Romagnan alueella ilman erityisiä asiakirjoja. Lisäksi vaatekaupat ja hotellit avasivat ovensa. Viimeiset kaksi viikkoa sukulaiset ovat saaneet käydä kylässä, viime viikosta lähtien myös kaverit saavat tavata toisiansa, mutta edelleenkään ymmärtääkseni puistoihin ei saa kokoontua isommilla määrin. Puistojen leikkipaikat on edelleen suljettu pieniltä leikkijöiltä, mikä aiheuttaa varsinkin kuopuksellamme raivokohtauksia keinun nähdessään. Mikäli kaikki menee hyvin, kesäkuun alusta rajat avataan EU- ja Schengen maille.

Maskien käytöstä on tullut uusi normaali, samoin kertakäyttöhanskoista sekä käsien pesusta ja desinfioinnista. Tästä sain hyvän käsityksen, kun eksyin ensimmäisen kerran kaupunkimme ostoskeskukselle eräänä perjantai-aamuna. Olin käynyt hakemassa esikoisen esikoulusta hänen vaatteitaan ja jatkoin matkaa ostoskeskukseen tarkoituksena löytää kuopukselle 2- vuotissyntymäpäivälahja. Nyt kun kaupat on auki, haluan ensinnäkin ostaa mahdollisimman paljon kaupunkimme liikkeistä vaatteita, tavaroita, leluja ynnä muuta tarvittavaa. Haluan tukea paikallisia kauppoja käyttämällä vähäiset varani heidän kauppoihin.
 

Ostoskeskuksen uusi normaali yllätti minut täysin. Olin nähnyt somessa videoita muun muassa Wuhanin kauppakeskuksien avaamisista ja olin yllättynyt kuinka samanlaista meidän kaupungissamme nykyisin on! Ensinnäkin jo ulkopuolella oli maassa tarroja kertomassa, mitä puolta portaissa saan mennä sisälle ja tulla ulos. Heti kaupan sisällä vartija mittasi minulta lämmön ennen kuin pääsin jatkamaan matkaa sisätiloihin. Keskuksen lattia oli jaettu teipeillä kolmeen linjaan, jokaisella linjalla oli vielä erikseen muistutus yhden metrin välistä. Liikkeisiin ei päässyt kuin X määrä henkilöitä kerralla riippuen neliöiden määrästä ja aluksi jokaisessa liikkeessä piti desinfioida kädet tai laittaa hanskat käsiin. Isoimmissa liikkeissä oli vartija päästämässä ihmisiä sisään sopivin väliajoin. Kahvilapuoli ammotti tyhjyyttä, vaikka paikat olivat auki. Muutenkin oli todella rauhallista liikkua ja käydä kaupoissa. Kaikkiaan ostoskeskus-kokemus oli mukava, vaikka alkuun kaikki uudet säännöt järisytti turvallisuuden tunnettani yllättävän paljon.

Kävelyllä tuntuu, että kaikki olisi palanneet normaaliksi, mutta omalla twistillä. Lähes kaikilla on maskit edelleen kasvoilla, vaikka suoranaista pakkoa ei ole. Kauppojen, ravintoloiden ja kahviloiden edestä löytyy käsidesiä ja hanskoja, joita täytyy ottaa ennen liikkeeseen astumista. Joka paikassa on paljon kielto- ja selityslappuja COVID-19 vuoksi. Ravintoloihin tai kahviloihin en kuitenkaan ole uskaltautumassa pitkään aikaan, vaikka muilla kaupoilla uskaltaudun käymään. Sitä tukee varsinkin Helsingin Sanomien uutinen siitä, kuinka Korona on levinnyt karanteenin purkujen jälkeen esimerkiksi Saksassa, Itävallassa ja Etelä-Koreassa. Mielestäni kaupunkimme terassipaikat näyttävät lähes yhtä ahtailta verrattuna aikaan ennen Koronaa. Pöydät on eritelty pienempiin ryppäisiin ja vievät enemmän tilaa. En tiedä, onko Italiassa kuinka tiukkoja määräyksiä esimerkiksi asiakaspaikkojen puolittamisen suhteen Itävallan tai Saksan tavoin, mutta pöydät näyttävät todella ahtailta eikä äkkiä katsottuna 1-1,5 metrin väli toteudu.
 

Tällä viikolla kävimme ottamassa kuopukselle kolmannen B-hepatiittirokotteen. Olin kuullut rokotusten olevan jäljessä, koska tilaa ei ollut Koronan vuoksi. Odotustilassa jokaisessa penkkirivissä oli vain kaksi penkkiä käytössä: lapselle ja saattajalle. Kaupungissamme rokotukset hoidetaan rokotusaulan kautta, jossa viidessä eri huoneessa annetaan rokotteita lapsille. Rokotuksen jälkeen aulassa joutuu odottamaan 15 minuuttia, joten siellä tulee vietettyä aikaa. Yleensä aula on kuhissut ihmisistä; tulevista ja menevistä. Nyt jokaisella penkkirivillä istui vain ne kaksi ihmistä jotka olivat menossa rokotukseen tai pian lähdössä pois. Myös tutut lasten kirjat ja lelut oli viety pois. Aulassa oli myös sairaanhoitaja katsomassa, että kaikki ovat tarpeeksi kaukana toisistaan.

Saako nämä tiukat rajat oikeasti Koronan aisoihin? Voimmeko edes jollakin tavalla palata normaaliin elämään joskus? Seuraan edelleen tarkasti Korona-tartuntojen määrää, sillä haluan tietää miten eri löyhennykset vaikuttavat määriin. Olemme nyt eläneet neljättä viikkoa löyhennetyllä mallilla ja tällä hetkellä tartuntojen määrät ovat edelleen laskussa. Uusia tartuntoja on parin viikon sisällä ollut 500 kummallakin puolin, kuolleiden määrä hiipuu tasaista tahtia: 50-150 kuollutta päivittäin. Eli vielä ainakin näyttää hyvältä. Aika näyttää, miten ravintoloiden avaaminen vaikuttaa lukuihin. Meidän perhe jatkaa osa-rajoituksilla elämistä vielä pitkään, siitä olen varma.

** ** ** **
Seuraa Blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa! Sieltä löydät lisäkuvia ja ministooreja meidän arjesta.