Millä helpottaa piivaavaa stressiä?

Mieheni piti valmistua tänä syksynä unelmien ammattiinsa. Toisin kävi, kiitos Koronan. Viralliset kokeet siirtyi ensin maaliskuulta syyskuulle, sitten marraskuulle ja nyt ensi vuoden maaliskuulle. Noin vuosi lisää opiskelua, tadaa!
 

Itse olen vanhempainvapaalla alle kolmevuotiaan lapsemme vuoksi. Olin hakenut vapaata työpaikaltani aluksi tämän vuoden loppuun asti. Käydessämme Suomessa elo-syyskuussa hain vapaata suoraan maksimiin, toukokuun 2021 loppuun. Keväällä pitää tehdä suuria päätöksiä: palatako takaisin Suomeen jo keväällä vai irtisanoutua (ja jäädä tyhjän päälle), etsiä mahdollisesti työtä täältä (tällä kielitaidolla?!).. 

Jep, pientä stressin poikasta ilmassa.

Olemme siis Suomessa kirjoilla olevia ulkosuomalaisia. Väestötietorekisterin mukaan olemme kirjoilla lähtökunnassamme, kuulumme myös Suomen sosiaali- ja terveydenhoitopiiriin. Italiassa saamme tarvittavan terveydenhoidon Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla niin pitkäaikaissairauden hoitoon kuin akuutteihin sairastumisiin.

Kelan kanssa olemme nyt selvittäneet opintotuen jatkoa. On lähetetty lippua ja lappua, otettu kuvaa ja laitettu liitteitä, selvitetty tilannetta ja pyydetty lisäaikaa asiakirjojen hankintaan, jotka löytyi lopulta sähköpostin Spam-laatikosta.. Kelan kanssa aina asiat on sujuneet meidän kohdalla suht helposti. Toisaalta koulun on välillä vaikea ymmärtää mitä kaikkea Suomen viranomaiset haluavat heiltä: mieheni pyytää todistusta kokopäiväopinnoista, saamme selvityksen Koronasta johtuvista viivytyksistä.. ja taas menee pari viikkoa hukkaan ja pahoittelua suuntaan jos toiseen. Hakemus on ollut Kelassa jo 1,5 kuukautta, koska Italian asiakirjat ei aina anna juuri sitä vastausta, jonka Kela haluaa..
 

Entisen Maistraatin eli nykyisen Digi- ja väestötietoviraston kanssa on myös selvitetty omat asiansa. kyllä, Koronan vuoksi koulu on edelleen kesken ja me täällä. Kyllä, kotikuntamme pysyy edelleen Suomessa, vaikka osoitetta kunnassa ei enää ole. Vuosien aikana on käynyt välillä hassuja katkoksia tiedoissa, kuten että lapsemme ei muuttaisi kanssamme! Näitä on selvitetty ja näistä on selvitty. Olemme myös kysyneet, jos sen vanhan Suomen osoitteen voisi poistaa tiedoista? On tehty, mutta joidenkin viranomaisten järjestelmät herjaa tietoa, ettei osoitetta ole Suomessa. Ulkomainen osoitteemme ei päivity heidän tietojärjestelmiin, vaan siellä pysyy vanha. Posti kulkee edelleen suurimmalta osin vanhaan Suomen osoitteeseen, koska järjestelmät ei hyväksy Italian osoitetta ilman, että ilmoittaisimme sen aivan jokaiselle viranomaisille (neuvola, pankit, lääkärit, hammaslääkärit, erikoislääkärit..) erikseen ja silloinkaan he eivät voi merkitä sitä meidän kotiosoitteeksi.

Sitten tällä viikolla:
Odotimme pakettia ja juoksin onneissani ovikellon soidessa. Ylläripylläri siellä seisoikin vanhempi poliisimies! Olen vain kerran ollut tekemisissä Polizia Municipalen eli kunnan poliisin kanssa, kun he kävivät karanteeni-aikana pihallamme. Nyt tämä! Poliisi! Meidän ovella! Hämmästyksestä selvittyä ymmärsin hänen kyselevän miestäni.

Poliisi vain kyseli mieheni koulusta, sillä olimme ilmoittaneet aikoinaan koulun loppuvan tämän vuoden lopussa. Hän myös kysyi milloin koulu arviolta loppuu. That’s it. Hän kertoi kirjaavansa asiat ylös ja kun mieheni valmistuisi ja palaisimme Suomeen, tulisi meidän käydä kaupungintalolla ilmoittamassa lähdöstä tai laittaa modernisti sähköpostia asiasta! Aiemmin olimme joutuneet käymään usean visiitin kaupungintalolle tämän asian kanssa, nyt selvisimme hieman helpommalla! Ja mikä parasta, keskustelin poliisin kanssa kaiken italiaksi!
 

Kaiken tämän päälle tulemme viettämään ensimmäisen Joulun poissa Suomesta, kaukana rakkaiden ihmisten luota. Olemme alkaneet tekemään Joulua jo hyvissä ajoin, jotta ikävän tunne lähtisi ja Joulufiilis saapuisi. Stressi kuitenkin yrittää kovasti pilata joulumieltäni.. öisin heräilen pohtimaan taloutta, budjettia ja asioita, joille en voi tällä hetkellä enkä varsinkaan aamuyön hämärinä tunteina mitään. Olen pikkutarkka ja täsmällinen, joten tällainen epätietoisuus on todella stressaavaa minulle. Minulle, joka muutti Italiaan puolitoista vuotta sitten silmät ummessa kielitaidottomana, ilman asuntoa, johon muuttaa lasten kanssa! Ymmärrän, että olen todella kuormittunut näitä asioita pohtiessa, osittain turhaankin. Koko Italiassa olon asiat ovat selvinneet todella helpolla ja voin sanoa, että onnea tai Suojelusenkeli on ollut mukanamme! Joulustressi ja jouluton stressi puskevat vahvasti päälle. Suomalainen ei anna periksi ennenkuin selkäranka katkeaa. Eli eiköhän tästäkin selvitä; ottamalla pieniä omia hetkiä päivisin ja Suomalaisella Sisulla.

 

Kuvakaappaus netin ihmeellisestä maailmasta.

*** *** *** ***

Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti vain tykkäämään ja seuraamaan! Sieltä löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia ja ruoka-aiheisia juttuja!