Oleskelulupa / domicilio pt.2
Saimme postikortin kunnalta. Kyllä, minusta se oli postikortti. Täällä lähetetään tällainen kortti, mikäli halutaan meidän varaavan ajan kunnantalolle. Hitot yksityisyydensuojasta (vitsi!). Kortissa oli vain tieto, että soittakaa tähän numeroon varataksenne aika ja osaston nimi. Kuvitelkaa, jos Suomessa tulisi vastaavanlainen kortti tiedolla: "Toivomme teidän soittavan varataksenne ajan. Terveisin Helsingin kaupunki."
Minua ahdistaa muutenkin puheluiden tekeminen, saati sitten vieraalla kielellä. Varsinkin italian kielessä kuullun ymmärtäminen tuottaa minulle vaikeuksia. Se on ollut minulle kaikista vaikein asia kielen opiskelussa. Minun tarvitsee nähdä puhujan kasvot ja eleet ymmärtääkseni häntä. Siksi pyysinkin, että naapurimme soittaisi puolestamme. Ja niin hän soitti ja varasi meille ajan. Mieheni domicilio eli väliaikainen kotipaikka-ilmoitus oli vanhentunut vuoden vaihteessa ja se pitäisi uusia. Samasta asiasta meillä kävi poliisikin oven takana joulu-tammikuussa. Kunnalta oltiin sanottu, että tällä kertaa kaikkien pitäisi tulla ja tuoda eurooppalainen sairaanhoitokortti, passi ja mieheni koululta todistus koulunkäynnistä.
Menimme varattuna aikana kunnantalolle ja kuulimme olevamme väärällä ”luukulla”. Koronan vuoksi kotikunta-osasto oli siirretty väljempiin tiloihin. Etsimme ja etsimme ympäri kaupunkimme keskustan kahta aukiota, kysyin apua toiselta osastolta ja lopulta löysimme oikean oven 5 minuuttia myöhässä. Suomalaisen mentaliteetille kauhu (siis minulle), italialaisille hälläväliä.
Tällä kertaa asia hoitui helposti: virkailija halusikin vain mieheni kelakortin ja eurooppalaisen sairaanhoitokortin sekä todistuksen koululta. Viime kerralla taisimme käydä hurjat kahdeksan kertaa hoitamassa tätä asiaa. Voit lukea tästä linkistä, miksi jouduimme juoksemaan sielä niinkin monesti. Nyt se oli hoidettu ainakin vuoden loppuun asti.
Koska lapsemme käy yksityistä koulua ja toinen aloittaa syksyllä myös yksityisellä, ei kunta halunnut heitä kirjoihin. Mikäli haluaisimme lapset kunnalliseen tai valtion kouluun/esikouluun, joutuisimme hakemaan residenzaa, mitä emme halua. Residenza tarkoittaa pysyvää oleskelulupaa. Minuakaan he eivät edelleenkään halunneet, sillä en tee töitä saati opiskele Italian puolella. Olemme lasten kanssa kuin takiainen miehemme väliaikaisessa oleskeluluvassa. Emme näy, emme kuulu, mutta täällä olemme.
Nyt nautimme puolipilvisestä, hieman viileästä päivästä ja nautin kahvistani. Suljen korvani joka paikasta kuuluvilta uhkauksilta zona Rossasta. Eiköhän tieto siitäkin tule joskus virallisia kanavia pitkin. Tällä kertaa en jaksa korvaani lotkauttaa naapureiden dramaattisiin kauhisteluihin asian suhteen. Olen varma, että pian olemme taas lockdownissa, ennemmin tai myöhemmin.
Minua ahdistaa muutenkin puheluiden tekeminen, saati sitten vieraalla kielellä. Varsinkin italian kielessä kuullun ymmärtäminen tuottaa minulle vaikeuksia. Se on ollut minulle kaikista vaikein asia kielen opiskelussa. Minun tarvitsee nähdä puhujan kasvot ja eleet ymmärtääkseni häntä. Siksi pyysinkin, että naapurimme soittaisi puolestamme. Ja niin hän soitti ja varasi meille ajan. Mieheni domicilio eli väliaikainen kotipaikka-ilmoitus oli vanhentunut vuoden vaihteessa ja se pitäisi uusia. Samasta asiasta meillä kävi poliisikin oven takana joulu-tammikuussa. Kunnalta oltiin sanottu, että tällä kertaa kaikkien pitäisi tulla ja tuoda eurooppalainen sairaanhoitokortti, passi ja mieheni koululta todistus koulunkäynnistä.
Tällä kertaa asia hoitui helposti: virkailija halusikin vain mieheni kelakortin ja eurooppalaisen sairaanhoitokortin sekä todistuksen koululta. Viime kerralla taisimme käydä hurjat kahdeksan kertaa hoitamassa tätä asiaa. Voit lukea tästä linkistä, miksi jouduimme juoksemaan sielä niinkin monesti. Nyt se oli hoidettu ainakin vuoden loppuun asti.
Koska lapsemme käy yksityistä koulua ja toinen aloittaa syksyllä myös yksityisellä, ei kunta halunnut heitä kirjoihin. Mikäli haluaisimme lapset kunnalliseen tai valtion kouluun/esikouluun, joutuisimme hakemaan residenzaa, mitä emme halua. Residenza tarkoittaa pysyvää oleskelulupaa. Minuakaan he eivät edelleenkään halunneet, sillä en tee töitä saati opiskele Italian puolella. Olemme lasten kanssa kuin takiainen miehemme väliaikaisessa oleskeluluvassa. Emme näy, emme kuulu, mutta täällä olemme.
*** *** *** ***
Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti vain tykkäämään ja seuraamaan! Sieltä löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia ja ruoka-aiheisia juttuja!
Kommentit
Lähetä kommentti