Vuosi 2023 pähkinänkuoressa

Ja taas yksi vuosi on vierähtänyt Italiassa, kuka olisi uskonut? Tämä vuosi on ollut yhtä ylä- ja alamäkea, tunteiden vuoristorataa ja jaksamisen äärirajoilla tasapainottelua. Tuntuu, että joka vuosi täällä oleminen muuttuu raskaammaksi, kun tulevaisuus on edelleen epäselvää. Mutta mitä vuosi 2023 piti sisällään?

 

Alkuvuosi kulki oikeastaan samaa arkea kuin edellinen loppuvuosi. Tiesimme, että olemme vielä tämän vuoden Italiassa, joka helpotti omaa stressiä, mutta samalla viiden vuoden aikaraja ulkomailla asumiseen Suomen sosiaaliturvassa hupenisi.

Kaiken kukkuraksi sain selville huhtikuussa omien tradenomi - opintojeni kautta, että meillähän olisi ollut koko työaikani oikeus kuulua Italian terveydenhoitojärjestelmään. Kukaan ei vain aiemmin tätä minulle kertonut. Laitoin siis eläketurvakeskukselle A1-hakemuksen menemään heti kun tiesin tämän. Vastauksessa menikin sitten yllättävän pitkään ja sain myönteisen vastauksen vasta syyskuussa. Kuun puolessa välissä kuulin myös suru-uutisia Suomesta, kun meille läheinen ihminen menehtyi pitkäaikaisen sairauden vuoksi. Tällaisina hetkinä on tuskallista asua toisella puolella Eurooppaa.. 

 

Toukokuussa äitini ja veljeni tulivat kylään ensimmäistä kertaa. Eikös toukokuussa uskoisi säiden jo suosivan, muttei olevan liian kuuma? Kaikkea kanssa: vuosisatojen pahimmat tulvat iskivät Emilia-Romagnan alueelle ja äitini ja veljeni joutuivat vesimassojen saartamina siirtämään paluulentoaan Suomeen. Junat tai edes taxit eivät kulkeneet kaupungistä. Ainoastaan ruokarekat onnistuivat kuin ihmeen kautta tuomaan tavaraa muutaman päivän ajan. Monet tuttumme menettivät paljon, sillä vakuutukset eivät kattaneet luonnonmullistuksia. Yhdellä sortui kanala ja sen mukana elanto, toisella taloon tulvi metrin verran vettä tuhoten kaiken, kolmannella maa sortui aivan talon vierestä tehden talon asuinkevottomaksi... Suru oli suurta ja Emilia-Romagnalaiset näyttivät yhteisöllisyyden voiman mennen kaivamaan taloja ja teitä mutakerroksen alta esiin.

 

itse sairastuin heinäkuussa Streptokokki A:n, jota en ollut ikinä lapsena sairastanut. Ensin minulla nousui korkea kuume, myöhemmin kurkku meni todella kipeäksi. Kaiken lisäksi sain tulirokon ja olin aivan yltä päältä rakkuloilla, jotka kutisivat niin maan.... Naapurit yrittivät saada minua sairaalaan ja lopulta sainkin hoitona vahvan penisiliini-kuurin. Olen aiemminkin syönyt penisiliiniä, mutta yliherkistynyt kehoni ja yli 30 asteen helteet tekivät tenän. Sain allergisen reaktion lääkkeestä ja tulirokon tilalle sainkin nokkosihottuman ja muun muassa kasvoni turposivat tunnistamattomaksi. Viikon päästä penisiliinistä olin hakemassa vahvaa kortisoni-kuuria, jonka avulla lopulta paranin. Mitä nyt vastustuskykyni on edelleen aivan nollassa ja olen ollut perheen ainoa, joka on kerännyt kaikki flunssat, nuhat ja pöpöt.

Elokuun lomailimme Suomessa kolmisen viikkoa. Suomi-lomat ovat aina samaan aikaan sekä rentoja että stressaavia. Siinä kun on ihana nähdä ystäviä, samaan aikaan ei ehdi millään tavata kaikkia, joita haluaisi. 

 

Syksy alkoi koulukiireisenä. Nostin myös töissä tuntien määrää ja opiskelin vain perjantaisin sekä viikonloppuisin. Tämä oli alkuun hyvä idea, mutta loppuvuotta kohden se uuvutti jatkuvien flunssien ohella. Olinkin jo valmis luovuttamaan kaikesta, jotta elämä olisi helpompaa. Tuntui, että aina kun yksi asia selviytyi, tilalle tuli kaksi ongelmaa. Meillä esimerkiksi kaasun- ja sähkön hinnat nousivat yllättäen viisinkertaiseksi emmekä meinanneet saada vaihdettua sopimuksia parempiin. A1-todistus tuli tosiaan syyskuussa, mutta Kelalla meni toiset kaksi kuukautta tehdä perheellemme S1-todistus, jolla pystyimme hakea omalääkärit. En saanut unta, heräsin usein yöllä painavaan ahdistukseen, vaikka tiesin etten voisi tehdä asialle mitään. Pelkäsin tulevia laskuja ja laskin, kuinka tulemme selviämään niiden maksusta.

Loppuvuosi meni onneksi rauhallisemmin. Aloitin opinnäytetyön, joka on hyvällä mallilla, olen saanut opiskeluni tehtyä yhtä kurssia lukuunottamatta. Tämä tarkoittaa, että minusta tulisi Tradenomi AMK joskus ensi kevään aikana. 

Kaikkiaan minusta tuntuu, että vuosi 2023 on sisältänyt paljon huonoja kokemuksia ja ahdistusta, mutta on siellä ollut paljon ihania asioita ja ilonpilkahduksiakin. Toivon todella, että vuosi 2024 toisi meille paljon hyviä uutisia ja tiedon siitä, missä aiomme elää. Olisi kiva ottaa edes yksi vuosi rennosti stressaamatta. Toukokuussa meillä tulee viisi vuotta täyteen Italiassa, jolloin myös Euroopan säännösten mukaisesti kirjamme pitää siirtyä Italiaan, jos täällä aiomme jatkaa. Mieheni koulun päättymisen päivää ei vielä ole tiedossa ja muutto kesällä tuntuisi kauhealta lasten vuoksi. Emme tiedä yhtään minne elämä meitä vie ja toivon, että saamme toukokuuhun mennessä alustavat suunnitelmat toteen. Tästä kuulette vielä. 

Hyvää uutta vuotta kaikille!

*** *** *** ***

Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti klikkaa linkkiä; tykkää ja seuraa! Löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia! Lukemisen iloa!