Vuosi 2022 pähkinänkuoressa
Ja taas vuosi Italiassa pamahti vilisten silmiemme ohi! Olemme asuneet täällä jo kolme ja puoli vuotta sen kahden sijaan mitä oli alunperin tarkoitus! En valita, vaikka mitään ruusuilla tanssimista tämä ei olekaan aina ollut! Mitä tapahtui vuonna 2022?
Tammikuu meni itsellä aikalailla sumussa. Aloitin osa-aikaisesti suomalaisessa it-yrityksessä Customer Success assistenttina, mikä lottovoitto! Lottovoitto oli myös se, että kummatkin lapset olivat kahden viikon karanteenissa luokkakavereiden koronan vuoksi samat viikot ja kotona oli lievästi sanottuna tungosta. Minä ja mieheni saimme elää normaalia elämää, mutta lapsemme joutuivat ulkoilemaan parvekkeella.
Helmikuun alussa tytöt kävivät tekemässä negatiiviset testit apteekissa ja arki normalisoitui meidän talossa hetkeksi. Juhlimme helmikuussa kaupunkimme pyhää tapahtumaa: Madonna della Fuocoa, mutta emme päässeet tapahtumaan lakimuutoksen vuoksi, joka nollasi greenpassimme kuun alussa. Alkoi hankala selvittely, kuinka saisimme kolmannen rokotteen itsellemme ja myös vanhemmalle lapsellemme. Tämä sisälsi monia yhteydenottoja kelaan sekä paikalliseen potilastoimistoon, ja hermoni meni miljoonasti.. Saimme kuitenkin italian tyyliin todella nopeasti rokotteet itsellemme. Italiassa kun asioilla on tapana onnistua tavalla tai toisella.
Maaliskuussa juhlimme pienimuotoisesti karnevaaleja ensimmäisen kerran Italiassa asumisen aikana! Saimme maaliskuussa taas postikortin kunnalta, missä pyydettiin selvittämään tulevia asumiskuvioita. Käytännössä meidän kohdalla tämä on sitä, että käymme näyttämässä virkailijalle mieheni koulusta todistuksen sekä hänen eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Meitä muuta perhettä kun on ihan turha minnekään kuulemma tässä vaiheessa kirjata.
Saimme myös hyvät ohjeet residenzan, eli kirjojen siirtämiseen Italiaan, jos näin haluaisimme tehdä: tarvitsisimme todistuksen työpaikasta tai näyttää, että muut tulomme ovat noin 650-700€ / henkilö + sairausvakuutus kaikille. Lisäksi suomen maistraatista tulisi tilata todistus avioliitosta ja lapsista, että he todella ovat meidän.
Maaliskuussa italiassa juhlitaan myös isänpäivää San Giuseppen päivänä eli suomeksi Joosepin, Jeesuksen isäpuolen päivänä. Päivä on aina 19. eli se sitä juhlitaan vaikka keskellä viikkoa. Maaliskuussa kävimme myös ensimmäistä kertaa Riminin rannoilla kävelyllä. Rannoille oli tehty suuret hiekkadyynit estämään kosteutta ja kylmää tuulta tulemasta kaupunkiin. Oli rauhallista ja lämmintä, muutama auringonpalvojakin siellä nähtiin.
Huhtikuussa saimme sukulaisia Suomesta luoksemme! Pääsiäistä edeltävä viikko vierähti nopeaa hyvässä seurassa ja kauniissa säässä! Myös ulko-ovemme lukko rikkoontui juuri ennen pääsiäispyhiä, mutta passaparolan avulla saimme nopeasti asiantuntevaa lukkoseppäapua! Huhtikuussa myös juhlitaan Vastarinnan voittoa Toisen Maailmansodan aikana ja Italiassa soi Bella Ciao ympäri maata.
Toukokuussa hain opiskelemaan tutkintopuolelle Satakunnan ammattikorkeakouluun polkuopintojen kautta Tradenomiksi, juhlimme Vappua ja äitienpäivää, ikävöin kovasti saunaan ja tietenkin tuli kolme vuotta tänne muutosta! Lisäksi Giro d'Italia pyörähti taas kotikaupungissamme ja olin kaikkiaan lopen uupunut koulutehtävien alle. Kieltämättä toukokuusta itsellä ei ole oikein muistikuvia, jos ei katso somen puolelta, mitä oikeasti on tapahtunut.. pelottavaa..
Kesäkuussa olin ottanut muutaman kivan kesäkurssin koulusta, vaikka olin aivan uupunut. En ole ihminen, joka helpolla luovuttaa, joten kurssit oli puskettava läpi vaikka pää kainalossa.. Kävimme tutkimassa ensimmäistä kertaa myös Cesenaa ja onneksi kuun puolessa välissä tuli vuosia odotettu loma Toscanan vuoristoon. Loma teki itselle todella hyvää: useampi päivä keskellä ei mitään, 700 metriä merenpinnan yläpuolella, 1500-luvulla rakennetussa kivitalossa, jossa oli oma uima-allas ja aivan upea maisema. Minä olin ja nautin. En stressannut, en välittänyt. Latasin akkuja. Alunperin loman oli tarkoitus olla häät, mutta eräs virus muutti suunnitelmia ja aiotut häät oli vietetty jo vuosia sitten Italian sijaan Lapin ruskassa. Eikä loma täysin putkeen meidän perheellä mennyt. Mieheni saapui myöhemmin paikalle koulunsa kokeiden jälkeen, jotka eivät menneet aivan putkeen. Tämä tarkoitti sitä, että Italiassa olomme jatkuisi vielä ainakin vuodella jollei pidempäänkin. Puolensa ja puolensa, pidentynyt kouluaika, pidentynyt aika Italiassa.
Heinäkuussa Italiaa kiusasi pitkään jatkunut kuivuus. Edelliset sateet olivat olleet joskus toukokuun puolella ja joka paikassa tuli viestejä, että vettä aletaan säästää.. Vesileikit ja muut ylimääräiset vedenkäytöt kiellettiin, vaikka lämpötila nousi lähemmäs 40 astetta. Elimme pimeässä kotona, kunnes aurinko siirtyi sivuun. Ulkoilimme usein vasta illalla yhdeksän aikaan ja lapsetkin pääsivät nukkumaan vasta puolilta öin. Sisällä kuumuus nousi myös lähemmäs 30 asteeseen, vaikka ilmanviilennin puhalsi kokoajan. Kävimme rannalla muutaman kerran viilentämässä itseämme ja hyttyset olivat kunnon kirous: kuumuus ja kuivuus sai aikaan pieniä ja kiukkuisia hyttysiä, jotka kävivät agressiivisesti päälle heti, kun ulos meni. Pihaamme myrkytettiin tämän vuoksi vähän väliä eikä sekään auttanut. parin vuoden tauon jälkeen myös "Mercoledí del cuore" alkoi, mikä tarkoitti keskustan aukiolla olevan tapahtumaa jos jonkinlaista joka keskiviikkoilta.
Heinäkuun viimeisenä päivänä lähdimme kahden päivän citylomalle Bolognaan, jossa emme aiemmin olleet myöskään käyneet. Kaupunki oli alkuun likainen, mutta pian siitä paljastui kiva, kaunis ja historiallinen kaupunki. Tykkäsin lomapaikkana, mutta huomasin, ettei isot cityt enää kiinnosta, jos asua pitäisi. Rakastan pientä ja rauhallista Forlíamme yli kaiken!
Elokuun vietimme Suomessa viimeistä päivää myöten. Matkasin Suomen halki hyvästelemään enoni, tapaamaan serkkuni ja muistelemaan lapsuuttani Simojärven rannoilla. Pieni pala sydäntä jäi taas sinne hiekkarannalle, jossa olisin voinut viettää aikaa tuntitolkulla vain tuijottaen rauhallista kirkkaan järven liplatusta. Lisäksi reissasimme lasten lääkäreissä, kuten aina ja olimme sukulaisten luona. Jotenkin joka kerta kaipaan omaa pientä soppia, jonne mennä, jossa olisi omat kupit ja kapit, vaikka olo sukulaistemmekin luona on kuin olisi kotona. Aloin jo salaa haaveilemaan pienestä asuntoautosta! Olenkohan tulossa jo vanhaksi? Kesästämme pääset lukemaan myös lisää tästä postauksesta.
Syyskuussa arki alkoi koulujen ja päiväkodin avatessa ovensa. Kuukausi kului aikalailla takaisin arkeen palautuessa. Menetin kyllä niin lopullisesti hermoni pitkiin hiuksiini, että varasin ajan niiden leikkaamiseen. En voisi olla tyytyväisempi tähän ratkaisuun! Italialainen kampaamo oli aika upea kokemus hierovine tuoleineen ja pro-luokan ammattilaisineen. Kampaamossa vain yksi leikkasi ja hänellä oli avustajia niin hiustenpesussa, värjäyksessä ja kaikessa muussa.
Lokakuun alussa ja puolessa välissä osallistuin lastemme koulun ja päiväkodin vanhempainiltoihin, mikä on joka kerta omalaatuinen kokemus. Kielitaitoni ei aivan yllä sille tasolle, että ymmärtäisin yli 20 vanhempaa ja nopeasti puhuvia opettajia saati että osaisin kommunikoida väliin mitään. Kahdenkeskiset Colloquio-keskustelut kyllä onnistuvat, mutta näihin vanhempainiltoihin osallistun ihan vain näyttääkseni olevani kiinnostunut lapseni kouluasioista.
Marraskuussa meillä alkoi sairastelukierre: elimme joka viikko jos jonkinlaisen viruksen valtaamana koealustana. Milloin kävi Norovirus, milloin paha flunssa. Koronaa meiltä ei onneksi ole vielä löytynyt. Marraskuusta vuoden loppuun joku on ollut koko ajan kipeänä, pahimmillaan me kaikki kerralla.. Samaan aikaan suoritin itse koulun kursseja, jotka olivat harvinaisen stressaavia ja haastavia! Haastetta kerrakseen! Lisäksi töissä alkoi lomautukset, jotka osaltani vähensivät työtuntien määrää 10 tuntiin viikkossa. Olipa enemmän aikaa viettää perheen kanssa ja napata vielä yksi kurssipahanen koulun puolelta lisäämään kiireen tuntua loppuvuoteen.
Joulukuu ja loma alkoi meillä taas muita aiemmin, sillä itse sain kouluhommat pakettiin jo kuun toisella viikolla, puolentoista vuoden opintojen jälkeen pisteitä on kasassa 113 ja viisi vielä tulossa alkuvuonna. Lasten viimeinen kouluviikko jäikin yhteen päivään, sillä isovanhemmat hakivat heidät koulusta maanantai-iltapäivänä! Mikä ilo ja yllätys lapsille olikin, kun heidän edessä seisoivatkin isovanhemmat!
Siitä alkoi meidän loma ja tässä sitä ollaan! Vuotta on muutama tunti jäljellä ja voin todeta että onpa ollut mielenkiintoinen ja tunnerikas vuosi! Olemme nähneet monia (lähi)kaupunkeja, kuten Bolognaa, Riminia, Cesenaa, Sansepolcroa ja Lido di Classea. Olen matkannut autolla Suomen halki takaisin lapsuuden muistoihin, olen itkenyt, nauranut, ollut väsynyt ja onnellinen. Olen saanut hermoromahduksen varmaan kymmenen kertaa. Mutta olen tyytyväinen tähän vuoteen, tämä oli hyvä! Toivottavasti ensi vuodesta tulee yhtä upea!
Buon Anno!
*** *** *** ***
Kommentit
Lähetä kommentti