Vuosi 2021 pähkinänkuoressa

Pian on taas vuosi Italiassa rientänyt ja vuosi vaihtumassa. Mitä kaikkea meille on tapahtunut vuoden aikana?

Tammikuussa kuopus alkoi vaatia päästä siskonsa tavoin kouluun. Minua alkoi myös pohdituttamaan uudelleen alanvaihto vuosien jälkeen. Miksi en hyödyntäisi aikaani täällä opiskeluun, mikäli lapsetkin rientävät jo koulussa. Kuun lopussa ilmoitimme kuopuksen esikouluun, vaikka emme tienneet asummeko edes täällä syksyllä. Lisäksi tammikuussa minun piti uskaltautua silmälasikaupoille vieraalla kielellä. Minua jännitti aivan kamalasti, vaikka lopulta sainkin lasit ja hyvänmielen onnistuneesta kauppakokemuksesta.
 

Helmikuussa tein muutamia avoimen yliopiston markkinointi-painotteisia kursseja katsoakseni, olisiko sen tyyppinen juttu minulle. Lisäksi saimme selvitellä Kelalle kaiken maailman asioita saadaksemme pitää sosiaalietuudet edelleen Suomessa. Kaikkiaan kuu lipui omalla painollaan lievällä stressillä maustettuna. Sää oli lämmin, kuumimpina päivinä 28°c, mikä ei ole normaalia naapureiden mukaan.

Maaliskuussa saimme kunnalta hassun pienen postikortin: meidän tuli selvittää vuorostaan kunnalle oleskelun syytä ja aikaa. Tämä oli helppoa, sillä virkailija muisti meidän perheen edelliseltä visiitiltä muuttomme alussa. Tietoihin kirjattiin meidän oleskelevan täällä toukokuuhun 2022 asti. Hain itse myös kouluun yhteishaussa. Opiskelustani voi lukea lisää Alanvaihdon unelmia-blogista. Laitoin hakemuksia tradenomi AMK-linjoille, joita voisin käydä täysin verkossa opiskellen. Maaliskuussa alkoi myös esikoisen etäopetus, joten pari aktiivista viikkoa elimme kaikki taas neljän seinän sisällä.
 

Huhtikuussa aloin opiskelemaan pääsykokeisiin ja toukokuun loppuun mennessä olin tehnyt 15 opintopisteen verran kursseja läpi. Esikoinen aloitti taas koulussa pääsiäisen jälkeen ja kevät soljui kivasti aurinkoisessa säässä. Pidän italialaisesta keväästä, sillä se kestää pitkään ja on kaunis miljoonine kukkineen. Ainoa haaste minulle on paha allergia, joka vainoaa Italiassa Suomea pahemmin.

Toukokuu meni myös omalta osin koulukiireissä, opiskelimme kaikki. Juhlimme kuopuksen synttäreitä ja sitä, että olimme asuneet Italiassa kaksi vuotta. Äitienpäivää vietimme piknikillä kaupungin suurimmassa puistossa Parco Urbanossa.

Kesäkuun alussa esikoisen koulu loppui ja loma alkoi. Todistus oli hyvä, mutta kieltä tulisi petrata vielä olemalla paljon kielikylvyssä. Varasimme elokuuksi myös matkan Suomeen. Kesäkuun alussa meillä kävi myös varas, joka ei saanut muuta mukaansa kuin muistot hulluista ja kovaäänisistä suomalaisista. Kävimme muutaman kerran viilentymässä merenrannalla Cerviassa, jossa tapasimme suomalaisen rouvan.
 

Heinäkuussa italian jalkapallojoukkue voitti euroopan mestaruuden: Forza Azzurri! Oli upea nähdä ja kokea italialaisten innostus ja yhteenkuuluvuuden tunne katsomalla koko naapuruston kanssa finaalia pihalla: viini virtasi ja pizza maistui. Esikoinen oli heinäkuussa kaksi viikkoa kielikylvyssä liikuntapainotteisessa kesäkerhossa ja innostui keihäänheitosta. Kerrassaan urheilullinen kuukausi meidän silmin! Saimme myös selvitettyä koronarokote-asiat ja saimme itsellemme kyseiset rokotteet heinä- ja elokuussa juuri ennen Suomen matkaa.

Elokuun vietimme Suomessa. Otimme rennosti Liesjärven metsissä ja nautimme sukulaisten ja ystävien seurasta. Minä sain opiskelupaikan polkuopiskelijana ja aloitin tradenomi-opinnot. Voisin sanoa elokuun olleen vuoden paras kuukausi!

Syyskuussa alkoi sekä esikoisen toinen luokka että kuopuksen esikoulu. Kummatkin olivat innoissaan. Minä opiskelin kaikki aamut 4h lasten ollessa koulussa samalla etsien töitä. Työtä oli saatava taloudellisista syistä, mutta myös alanvaihdon vuoksi kokemusta uudesta työstä olisi hyvä kerryttää. Saimme tapella kelan kanssa mieheni opintotuen jatkumisesta. Saimme pari kuukautta lisäaikaa ja laitoimme valituksen opintotuen päätöksestä opintotuen muutoksenhakulautakuntaan.
 

Lokakuu meni aika samaan tahtiin: opiskelimme ja elimme meidän uudehkoa normaaliarkea. Opiskeluni sujuivat hyvin ja olin innoissani. Kuopuskin viihtyi eskarissa ja kyseli aina viikonloppuisin, pääseekö tänäänkin eskariin. Lokakuun lopussa vietettiin Halloweenia, joka oli meidän perheellemme uusi kokemus! Suomessa kyseistä juhlaa ei ole vietetty, ja halusimme päästä Italialaisten tapaan mukaan: kävimme kerjäämässä karkkia, pukeuduimme hullunkurisesti ja höpsöttelimme naapureiden kanssa. 

Marraskuussa mieheni lähti Milanoon tekemään kouluunsa liittyviä kokeita, mutta sairastui. Hän joutui palaamaan kesken koetilaisuuden kotiin ja osa kokeista jäi tekemättä. Uusinnat olisivat ensi vuoden puolella. Marraskuussa vietämme myös parisuhteemme vuosipäivää, jonka vuoksi pohdin paljon parisuhdetta ulkomailla asuessa.

Joulukuussa pääsimme näkemään esikoisen koulun jouluevankeliumin. Tapahtuma oli kaunis ja koskettava. Olemme nähneet tänä syksynä paljon italialaisia tapoja, joita asumisemme aikana eräs nimeltä mainitsematon pöpö on meitä estänyt näkemästä. Kävihän meillä poliisikin taas ovella kuittaamassa, että mieheni löytyy edelleen maasta. Mieheni ei kylläkään ollut kotona, sillä hän oli juuri livahtanut ulos lasten kanssa kauppaan karkuun minun kodin siivoustani. Siinä keskustellessa italiaksi, poliisi vain totesi homman olevan ok ja kirjaavansa, että mieheni on löytynyt ja olevan edelleen maassa. 

 

Emme vieläkään tiedä, kuinka mieheni opintotuen on käynyt. Valituslautakunnassa on noin puolen vuoden jonot, joten ehkä ensi maaliskuussa tulee päätös.. Maksut on lopetettu vuoden alusta alkaen, vaikka koulu jatkuukin toukokuuhun. Suomen byrokratia ja Italian Lockdownit eivät halua ymmärtää toisiaan ja me elämme jossain siellä puristuksissa tällä hetkellä ilman minkäänlaisia tuloja. Olemme väliinputoajia. Mikäli päätös on meidän kannalta kielteinen, tulemme valittamaan siitä vakuutusoikeuteen. 

Joulukuu ei aivan syvältä kuitenkaan ollut, sillä aloitin talkootyönä Finnish Women Worldwide-yhdistyksen yhtenä some-viestijänä joulukuun alussa. Lisäksi joulun pyhäpäivät kulkivat ihanan rauhallisesti ilman murehtimista tulevasta.

Vuoden loppua kohden stressitaso nousee aina päätä jyskyttäväksi, kun pitää selvittää Suomen sosiaali-ja sairaanhoito-oikeuksia kelan kanssa. Digi-ja väestötietovirastolla on tiedot jo oikein, mutta nyt odotamme kelan päätöstä. Eurooppalaiset sairaanhoitokortit vanhenevat vuoden lopussa eikä uusia ole vielä tullut. Oli helpompi repäistä ja lähteä Suomesta kuukauden kahden varoajalla kuin velloa epätietoisuudessa aina vuodenvaihteessa ja keväisin. Olen kaikkiaan väsynyt, mutta onnellinen tähän vuoteen.
 

Näillä näkymin ehkä tiedämme keväällä 2022 pysymmekö täällä, muutammeko jonnekin toisaalle vai palaammeko Suomeen. Kaikki riippuu mieheni koulusta ja työn saannista. Itse voin opiskella tradenomiksi missä päin vain ja lapsetkin varmasti sopeutuvat muutoksiin helpolla, vaikka raskasta olisikin lähteä tästä kaupungista. Parasta olisi kuitenkin olla ja pysyä täällä, Italian kielikin kun on jo hyvin hallussa itse kullakin. Mutta se kortti ei ole meidän käsissä.

Hyvää alkavaa vuotta 2022, ei pidetä rimaa liian korkealla vaan katsellaan päivä kerrallaan, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.

*** *** *** ***

Päivittelen myös pienempiä juttuja sekä Instagramissa että Facebookissa, joten rohkeasti klikkaa linkkiä; tykkää ja seuraa! Löydät muun muassa paljon pieniä extrapostauksia! Lukemisen iloa!